Kohta vasta viikko tutustumista takana, ja kissat jo nukkuu kaikki yhdessä kasassa ainakin yhdet unet päivässä. Kalle on tyytyväinen, kun sillä on elävä, karvainen tyyny - yleensä punainen - ja pojilla on varmaan turvallinen olo ison sedän kyljessä tai limittäin tai lomittain tai alla tai päällä tai puoliksi alla ja päällä. Toivo on aina ensimmäinen, joka hyppää Kallen viereen ja asettuu siihen. Helge on paljon meidän ihmisten kanssa ja välillä mieluummin sylissä tai rinnan päällä tai jalan vieressä kuin kissakasassa. Kallella on usein punainen kissatyyny ja melkein yhtä usein sen lisäksi sininen selänlämmitin.
Leikkiin ei pikkuiset ole vielä Kallea saaneet houkuteltua, mikä on ihan hyvä juttu. Kalle on aika paljon isompi kuin Helge ja Toivo. Kalle katselee päättömästi juoksentelevia veljeksiä, mutten ole päässyt katselemaan Kallen ilmettä niin tarkkaan, että näkisin, onko se halveksiva vai kiinnostunut. Taitaa kumminkin olla aika väsyttävää, kun kamalat pienet kakarat juoksevat ja hyppivät sinne ja tänne. Jos eivät kulje suoraan yli, niin Kallella on kyllä hyvä keino paeta ärsyttäviä riekkujia. Laittaa silmät kiinni! Voi olla Kallen onni, että se on umpikuuro. :)
Kalle ei kylläkään kuullut sitäkään, kun Toivo tänään kehräsi kuuluvasti ja pitkään, kun se asettui Kallen viereen nukkumaan ja Kalle sitä hoiti ja nuoli. Mutta eipä Kalle kuullut myöskään murinaa, kun Helge nappasi Kallen suusta pudonneen nappulan ja omi sen suurena aarteenaan! En sitä raaskinut ottaa pois, joten Helge on nyt syönyt yhden kappaleen munuaisnappuloita.
Kalle näyttää pienten vierellä ihan jättiläiseltä. Sen pää on neljän Helgen ja Toivon pään kokoinen, ja pienten nenänpää melkein mahtuisi Kallen sieraimeen. :D Mutta vaikka Kalle makaa melkein kokonaan Toivon päällä, ei Toivo näytä menevän rikki. Se tuntuu vain tykkäävän, kun päälle tulee ison paino! Se pääsee kyllä luikertelemaan pois, jos on tarvis.
Tässä vaiheessa noin viikon yhteiselon jälkeen näyttää siltä, että Toivo ihailee Kallea, ja Toivosta ja Kallesta on tulossa hyvät kaverit. Ei Helgekään rannalle jää ruikuttamaan, se tietenkin leikkii ja nukkuu velipoikansa kanssa tai roikkuu Kallen ja Toivon mukana. Tai sitten se hakeutuu meidän ihmisten seuraan. Saa nähdä, kuinka monta kertaa tilanne vielä muuttuu.
Hyvin menee. :)