Ikä on tuonut Hegulaiselle ja Topille erivapauksia, ja maan kilteimmät pojat saavat ulkoilla ilman valjaita, vaikka kuljetaan välillä ihan uusissa paikoissa, joissa ei ennen ole käyty. Valjaat kuitenkin pidetään mukana kaiken varalta. Nyt niitä ei kuitenkaan tarvittu. Sääli vain, että täältä lähialueilta on metsät yksi toisensa jälkeen raiskattu maan tasalle, monet kulkukelvottomiksi, ja meidän lenkkeilymetsät on vähentyneet. Helgen lenkkipolun alku kulki hakkuuaukion läpi vievällä metsätiellä, joka on pahasti heinittynyt.
Hakkuualueen jälkeen tie kapenee poluksi, ja tämän polun ympärillä kasvaa vielä onneksi puitakin. Oli lämmin päivä, ja varjoinen metsä on paras paikka. Tässä kohtaa ei ole Helgen kanssa ennen käyty.
Saiskohan Helgestä virallisen synttäripotretin, kun sen nostaa kannolle? Montaa sekuntia se ei siinä malttanut olla. Ei me mitään pönötyskuvia olisi haluttukaan.
Toivon kanssa reitti kulki vähän turhan kuumassa paikassa. Metsää on hävitetty täältäkin muutamia vuosia sitten ja taas lisää kaadettu maan tasalle tänä keväänä. Keskipäivän aurinko porotti, ja maa oli kuuma. Topi protestoi kuumuudessa vaeltamista ja jäi makaamaan. Mihinkään en tästä liiku! Eikä kissan tietenkään ole pakko, jos se ei taho. Olkapäällä Toivo sitten matkusti varjoisampaan paikkaan, jossa oli mukavampi kävellä.
Hakkuuraiskiolta lähdettyä piipahdettiin vielä toisessa paikassa matkan varrella, pienessä metsikössä, jossa oli mukavampaa: puita, varjoa ja viileämpi olo. Tämä on paikkana ihan kiva, mutta alueena niin pieni, että pitkää lenkkiä ei täällä pysty kävelemään. Vähän sentään.
Siinähän näkyy kiva vanha korkeahko kanto, saataiskohan Toivostakin virallinen synttäripotretti? Katsotaan.
No joo, kelvatkoon näistä joku.
Tällaista tänä synttäripäivänä. Ohjelma oli aika samanlainen kuin useimpina synttäreinä: ulkoilua ja hyvää ruokaa. Siis melko lailla samanlaista kuin tavallisinakin päivinä.
Onnea hienot veljekset, kyljykset, ystävykset! Sitä on nyt saavutettu veteraani-ikä. Veteraanius tosin näkyy vain paperilla.
