Välillä Veikko kulkee ihan jaloissa kiinni niin, että sen päälle astumista pitää tosissaan varoa. Se heittäytyy selälleen ja kehrää ja kehrää ja kehrää. Aamuisin se saattaa vieläkin hakeutua Helgen luo, joka sitä ainoana suostuu imettämään. En tiedä, miksi Veikolla on moinen tapa, se kun tuli meille vasta pari viikkoa luovutusiän jälkeen, eli liian aikaisin sitä ei ainakaan ole vieroitettu. Kun Veikkoa menee silittelemään silloin, kun se imee Helgen turkkia, alkaa valtavan kuuluva, kovaääninen kehräys. Veikko nukkuu yönsä usein yksinään takan päällä tai omassa kopassaan ja yleensä heräilee sitten, kun itse nousen ja menen alakertaan. Silloin Veikko tulee vastaan ja sitä täytyy rapsutella ja pitää hyvänä ja leikkiä sen kanssa aamuleikit.
Talvella Veikko ei viihdy ulkona kuin aivan lyhyitä aikoja kerrallaan. Jos pakkasta on vähänkin enemmän kuin muutama aste, Veikko ei välttämättä käy edes terassilla ulkoilemassa. Hyvä niin. Veikko saa olla enemmän sisäkissa, kun se niin haluaa! Sisäkissoina tosin pidän näitä kaikkia, vaikka meillä paljon ulkoillaankin. Ulkoilu kun on kuitenkin aina valvottua.
Saa nähdä, miten Veikon kanssa tulevana kesänä ulkoillaan. Kun on käyty lenkillä talvisaikaan, Veikko kulkee mielellään polkuja pitkin muttei kovin hyvin kuuntele kutsuja. On todennäköistä, että kesällä, kun lumi ei paimenna kissoja, Veikko ulkoilee enimmäkseen häkissä ja sen lisäksi valjaissa.
Veikon lempiruokaa on kaikenlainen liha, jota Veikko syö myös aika isoina paloina. Kokonaiset katkaravut ovat Veikonkin herkku. Yhden kerran Veikko söi pakasteena ostetun kananpojan, tipun, melkein kokonaan, ja muutaman kerran on pieni hiirenpoikanen, vastasyntynyt pinkki kelvannut Veikolle. Sulo meillä on se, joka näitä aitoja kissanruokia syö, mutta joka kerta yritän tarjota niitä myös Veikolle ja muille burmankissoille, hiukan huonolla menestyksellä.
Hyönteisten metsästys, oravien ja lintujen kyttäily, kavereitten vaaniminen ja takaa-ajo sekä muu juoksentelu ja loikkiminen ovat Veikon lempiharrastuksia. Heinän hakeminen kuuluu myös Veikon mieluisiin ajanvietteisiin. Erilaiset sulka- ja huiskalelut ovat Veikon mielestä parhaita, joskin mikä tahansa Veikolle heitetty esine kelpaa leluksi, kuten esimerkiksi pala tuohta, käpy tai samppanjapullon korkki. Lelun perään Veikko tekee uskomattoman hienoja loikkia, ja muutenkin Veikko on sähäkkä ja nopea, vaikkei siitä ihan Toivon veroista juoksijaa tullutkaan.
Kissan kuvaaminen on yleensäkin tosi vaikeaa, ja kuvat liikkuvasta kissasta epäonnistuvat äärimmäisen helposti ja usein. Nopean ja riiviömäisen Veikon kuvaaminen on uskomattoman vaikeaa. Kameran automaattitarkennus ei usein ole tarpeeksi nopea (manuaalitarkennusta en edes yritä). Niinpä kuvat ovat usein sellaisia kuin tämä seuraava. Se kertoo hyvin kuvaamisen vaikeudesta mutta ehkä epäonnistuneenakin jotakin myös Veikosta. Helgekin on kiva leikkikaveri.
Veikko on nyt kastraatti niin kuin kaikki muutkin kissat, mutta ennen leikkausta Veikko pääsi kokemaan jotain, mitä ei kukaan kissoistani tätä ennen. Ja tammikuun lopussa 2013 Veikosta tuli neljän pienen, suloisen pennun isä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti