keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kuvia, kuvia, kuvia

Ettei ihan unohtuisi: kuvia! Viime aikojen tapahtumat ovat olleet samanlaisia kuin yleensä aina. Leikitään sisällä, ulkoillaan terassilla ja häkissä, välillä käydään lenkillä. Kissalle sellainen sopii. Tehdään enimmäkseen samoja, tuttuja asioita.

Veikko:

Veikon lempiharrastus on ihan ehdottomasti heinäleikki. Heinän perään se juoksee ja hyppää mitä hurjimpia loikkia, ja kun heinän vie häkissä omenapuunrangan päälle tai korkealla olevalle hyllylle, Veikko hakee heinän innoissaan ja tosissaan. Veikko tietää, että harva asia on yhtä tärkeää kuin heinän hakeminen.



Veikon viikset ovat vähän kasvaneet, eivätkö olekin?



Veikosta on tullut komea nuorimies.



Eräänä aamuna maa oli märkä edellispäivän sateen ja aamukasteen jäljiltä. Silti lähdin kaikkien kissojen kanssa yksitellen junaradanpohjalle ja sen jälkeiselle pellolle. Veikko loikki heinikossa innoissaan. Se on hirmu kiltti, ei karkaile, vaikka säntäileekin välillä vähän sinne tänne. Kuitenkin se tulee aina luokse, enimmäkseen loikkii vain suoraan jalkoihin. Hieno kissa!




Sulo:

Sulon kanssa on käyty myös valjaslenkillä, taas Kopparnäsissä. Päivä oli lähes helteinen, eikä Sulo liikkunut kovinkaan hyvin, hissukseen kuljeskeli.



Kanervikossa liikkui joku, jota Sulo metsästi. Saalista ei tullut, enkä tiedä, oliko rapisija myyrä, hiiri vaiko vaikka sisilisko, joita rannalla oli jonkin verran muuallakin.



Lämmin kallio houkuttelee kellimään ja nauttimaan auringosta.




Sisiliskoja ja heinäsirkkoja riitti metsästettäväksi. Vaikka lenkki oli rauhallinen, se ei ollut tylsä.


Omassa tutussa häkissä on aina mukavaa mutustaa heinää.


Ja jos on oikein lämmin päivä, voi asettua levyksi aurinkoiselle hyllylle ja imeä valoa ja energiaa.


Sulon peltolenkki märkänä aamuna oli tyypillistä Suloa: on pysyteltävä mahdollisimman lähellä, lähes jaloissa koko ajan. Ehdinpä sentään muutaman kerran karata vähän kauemmaksi, kun Sulo jäi ihmettelemään tai syömään heinää. Kun Sulo tajusi, että olin kauempana, sille tuli hirmu kiire, ja se loikki heinikon poikki.



Yhden kerran pääsin niin kauas, että Sulo oli jo hyvin hädissään: älä jätä! Se yleensäkin juttelee paljon, kun ollaan lenkillä, mutta nyt se HUUUUSI raakkuvalla äänellään, ennen kuin lähti tulemaan luokse. Sitten kuljettiin melkein yhtä jalkaa, ja meillä oli tosi mukavaa.



Toivo:

Toivon kanssa pitäisi vielä enemmän käydä lenkillä kuin nykyään ehtii. Kaikki muut kissat leikkivät sisälläkin mielellään, mutta Toivoa eivät sisäleikit paljoa kiinnosta. Joskus sen saa innostumaan, mutta tila loppuu auttamatta kesken. Kun Topi ottaa yhden loikan, tulee melkein jo seinä vastaan. Häkissäkään Toivo ei oikein innostu leikkimään nykyään. Se ihmettelee, katselee, metsästelee vähän hyönteisiä ja lämpiminä päivinä nauttii auringosta.



Toivon lenkki märkänä aamuna oli sentään kiva. Kuvia Toivosta on vaikea ottaa, kun se on niin äärimmäisen nopea. Vauhtikuvia Toivosta saa hirmuisen harvoin.



Tassuja pitää vähän ravistella, kun on niin märkää.



Toivo sai suureksi riemukseen tämän lenkin jälkeen pitkästä aikaa saalista: pienen myyrän tai hiiren. En ehtinyt nähdä, kumpi se oli, kun se jo karkasi heinikkoon. Toivo on nopea ja erinomainen metsästäjä, mutta se hukkaa saaliinsa melkein joka kerta. Tappaminen on lähes mahdoton tehtävä.

Kuten sanottua, vauhtikuvat Toivosta ovat äärimmäisen harvinaisia. Aiemmalta lenkiltä sain sentään tallennettua muutaman hetken, suoraan edestä ja takaa. Toivo on niin hurjan nopea!





Helge:

Sokerina pohjalla kuvat ihanaisesta Helgeläisestä. Vaikka Helge onkin kissoista jokseenkin kaikkein tylsimmän värinen, se on kaikkea muuta kuin tylsä kissa. Jos olisi tilanne, ettei olisi yhtään kissaa ja olisi mahdollisuus vain yhteen kissaan, haluaisin sellaisen kissan kuin Helge. Siitäkin huolimatta, että Helge nukkuu sängyssä vain peiton päällä jalkopäässä, Helgen kaltainen kissa olisi ihan ykkönen. Se on rohkea, huumorintajuinen, älykäs ja haluaa olla mukana kaikessa.


Ja on Helge joskus jopa ihan kauniskin!



Lenkillä Helge näki pienen sammakon.


...ja söi heinää.


Loikki heinikossa.


Ja oli ihan itsensä näköinen, märkine naamoineen.


Ihanaa, lisää heinää! Välillä mikään ei ole mukavampaa kuin seistä keskellä heinikkoa ja haukata vähän vihreää.


Vielä muutama kuva aiemmalta lenkiltä. Jos Toivolla on joskus juostessa hassuja ilmeitä, niin ei Helge kyllä toiseksi jää!


Heinikossa loikkijana Helge taitaa olla kaikkein paras.



Heinä on tosin kasvanut jo aika pitkäksi...


tiistai 7. elokuuta 2012

Sulon aamupala ja muutamia muita kuvia

Joka aamu päästän kissat ensimmäiseksi terassille ulkoilemaan. Toissapäivänä heti oven avaamisen jälkeen ulkoa kuului metakkaa, joukossa jonkin otuksen vikinää. Lintu? Orava? Myyrä? Minkä Toivo on nyt saanut kiinni? Menin ovelle, ja vastaani tuli Sulo suuri, kaunis, pitkähäntäinen hiiri suussaan. Sulo oli siis ensimmäisenä äkännyt hiiren, vaikka olen aina heti varma, että saalistaja on nopein kissa. Hienoa, että suloinen Sulokin saa ihan oman saaliin! Ei sisälle, Sulo! Hiiri oli vielä elossa, enkä halua eläviä jyrsijöitä sisään. Mutta Sulo livahti ovesta, juoksi rappuset yläkertaan ja jäi murisemaan perässään tulleille burmapojille. Hiirijahti jatkui yläkerrassa, kun Sulo laski saaliinsa maahan ja hiirulainen yritti karkuun. Kissa oli nopeampi. Hengiltä Sulo ei kuitenkaan tuntunut hiirtä saavan, vaikka olikin sitä vahingoittanut niin, ettei siitä olisi eläjäksi. Onnistuin siirtämään hiiren Sulon nenän edestä lehden päälle ja tarjoamaan sen Helgelle: ole sinä Helge pyöveli, sinä saat hiiret tapettua! Mutta Helge ei uskaltanut tai halunnut koskea Sulon saaliiseen. Vein hiiren takaisin ulos ja jouduin itse päästämään sen tuskistaan.

Sisälle ei saa tuoda eläviä hiiriä tai myyriä, mutta olen lipsunut: kuolleet saaliit on lupa syödä sisällä. Sulo ei juuri enää viitsinyt hiirellä leikkiä vaan alkoi melkein heti sitä syödä, murinan säestyksellä. Helge kuunteli murinaa rappusilta.


...ja Sulo söi hiiren suurella mielihalulla, päästä häntään saakka. Vastaavia kuvia on nähty ennenkin?








Muita kuvia viime päivältä:


Veikko on harmillisesti vuohenputken takana, mutta silti voi nähdä, kuinka lihaksikas poika se jo nuorena on. Siitä tulee vielä Toivolle haastaja talven lumijuoksukilpailuihin.



Ikea-telttaan oli jäänyt lätäkkö, johon oli hukkumassa pieni perhonen. Kiinnostavaa!




Toivo nauttii heinää...





...ja pesee varpaitaan. Kuvasta näkee, miten pehmeä karva Toivolla on!



Suloinen Veikko on niin tarkkaavaisena aina.




Vielä muutama vähän vanhempi kuva, viime kuun loppupuolelta. Hellepäivänä ei kissa oikein muuta jaksa tehdä kuin maata lämmössä.


Ja hurmaava pikkuinen Veikko on niiiiiin hieno poika!


Veikon lempiharrastuksia on heinän hakeminen.






Heinän haku on totista puuhaa. Veikko pitää saaliistaan kiinni lujaa eikä luovuta, kun on sen kerran saanut napattua. Saa nähdä, tuleeko Veikosta hyvä myyräntappaja. Toivottavasti. Kunpa vain hiiret saisivat jäädä rauhaan, ne söpöläiset, pienet nahkakorvat.