Vaikka ilma on hieno ja aurinko paistaa, on maa märkä. Kaikki pojat pääsivät pikkulenkille, Toivo ensimmäisenä. Topin lenkki jäi aika lyhyeksi. Se käveli vähän matkaa polkua eteenpäin, haisteli heinään jääneitä tuoksuja ja lähti hurjaa vauhtia takaisin kotipihaan. Toivo sai tehdä sellaisen lenkin kuin se halusi, ja otti se sentään yhden kunnon spurtin. Topille tekee hyvää käyttää hienoja lihaksiaan.
Viimeiseksi Toivo meni puuvajan katolle, jonne se usein lenkin päätteeksi haluaa. Sieltä on kiva katsella ympärilleen, kun näkee aika kauas.
Helgen lenkki alkoi tärkeällä viestitystehtävällä, jota Helge harrastaa nykyään joka kerta. Muutamat heinätupsut tälläkin kertaa tuli merkattua: nyt ollaan Helgen tontilla.
Helgeeeee! Ei mennä enää siitä eteenpäin. Tule, lähdetään takaisin!
Mmmmh?
Hyvä on, lähdetään… Helge on maan kiltein, helpoin, fiksuin ja ihan ykkönen. Sen kanssa ulkoilu on melkein aina yhtä juhlaa.
Jännä, että tämmöinen kuiva heinä on hyvää syötävää.
Miten ihana valo!
Sulo teki vielä Toivon lenkkiäkin lyhyemmän lenkin. Se käveli muutamia metrejä pihassa, ajoi oravan puuhun ja suuntasi kodan ovelle. Sulon kanssa lenkillä otankin aina kodan avaimen mukaan, koska sinne Sulon lenkki yleensä päättyy. Nyt se päättyi aika nopeasti, mutta Sumpin ehdoilla mentiin.
Viimeisenä käväisi ulkona pikkuinen Veikko, joka taisi aika paljon inhota märkää maata. Se käveli vähän sinne ja vähän tänne ja juoksi muutamia askeleita, kunnes käveli ihan suoraan terassin verkko-ovelle: tämä riittää, haluan sisään. Veikko on niin ihana pieni kissa!
Odotan hyvin pessimistisesti täysin mustaa talvea. Se tarkoittaa sitä, että me ulkoillaan yhdessä harvoin ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Nytkin on ulkona monta lämpöastetta: ei tietoakaan pakkasesta, saati lumesta. Saa nähdä, kuinka talven käy.
