Kesäisiä kuvia (paljon kuvia!)

Kesässä on puolensa, jos on talvessakin. Kesällä voi metsästää hyönteisiä ja ulkoilla paljon pidempiä aikoja kuin talvisin. Voi leikkiä häkissä, voi katsella oravia terassilla, voi vain olla ja nauttia lämmöstä. Mitään ihmeellistä ei tarvitse tapahtua, ja silti on mukavaa. Ihmeellisiä asioita on silti tapahtunut: Sulo on nähnyt koiran ja koskettanut nenällään sen nenää. Helge on jäkättänyt harakanpoikaselle. Helgen kanssa on myös aloitettu kantarelliharjoitukset. Metsästä löydetty kantarellisaalis on esitelty Hegulaiselle, ja pikku hiljaa yritetään totuttaa Helgeä siihen, että sieni tarkoittaa herkkua ja että sienen hajua kannattaa seurata. Oppiminen on hidasta (syy ei ole oppijassa vaan opin tyrkyttäjässä), mutta uskon, että hiljaa hyvä tulee. Helge on jo yrittänyt haukata sientä, mikä saattoi olla myös puhdasta sattumaa. Toistaiseksi on harjoiteltu ihan vaan terassilla ja helposti niin, että sienet ovat näkyvillä. Kun näkyvien sienten etsiminen sujuu, mennään häkkiin. Piilotan kantarelleja häkin heinikkoon, ja Helge saa niitä sieltä etsiä. Saa nähdä, kuinka meidän lopulta käy: onko edes Helgen nappulanhimo tarpeeksi suuri niin, että se malttaa metsässä muun haistelun ja tutkailun ohessa etsiä ja löytää kantarelleja. Aika näyttää.

Seuraavaksi iso kasa kesäisiä kuvia viimeisen viikon ajalta. Lähes kaikki kuvat on otettu häkissä, jossa vietetään joka päivä paljon aikaa. Nyt, kun kissoja on neljä, on lenkillä käyty tosi harvoin. Kissat pitäisi lenkittää yksitellen, ja siihen menee aika paljon aikaa. Kesäaikaan en uskalla käydä lenkillä niin, että kissat kulkisivat vapaana, vaan valjaat on oltava. Kun tulee talvi ja lunta, päästään pihaan kaikki yhtä aikaa! Lumisesta talvesta voi näin kesällä haaveilla. :)

Ensin aika paljon Veikon kuvia:

Viikset ovat vielä katkeilleet tyngät, mutta on joukossa muutama pitkäkin viiksi. Kuten olen aiemminkin todennut, Toivolla oli samanlaiset pikkupoikana, ja nyt Toivon viikset ovat hienot.

Helge katselee Veikon touhuja.

Samoin Sulo.

Sulo haluaisi mennä tästä ohi, mutta Helge on tiellä.

Veikko noutaa heinää.

Sulo puutarhurina.

Heinänsyönnin takia häkkiin pitää päästä joka päivä.

Ylös kiipeäminen on hyvää jumppaa! Tähän kohtaan pääsisi helpomminkin, mutta helppo reitti ei aina ole paras.

Veikko haastaa Helgeä leikkiin...

...ja Helge ottaa haasteen vastaan.

Toivo lähtökuopissa. Luulenpa, että Veikosta Toivo saa talven lumipoluille loistavan kirittäjän ja kilpajuoksijan! Veikko on nopea! Se taitaa olla nopeudessa Toivon kanssa samaa luokkaa.

Häkin harjalla tepasteli västäräkki. Se oli harvinaisen kiinnostavaa nähtävää ja kuunneltavaa.

Veikolla ja Sulolla on vauhti päällä. Sulo usein vaanii Veikkoa ja lähtee sen kanssa takaa-ajoon. Veikko on Sulon tärkein leikkikaveri. Valtavasta koostaan huolimatta Sulo on innokas leikkijä, se ottaa Veikon kanssa hyvät spurtit.

Jotakin mielenkiintoista kuului, ja sitä pitää kuikuilla kaula pitkällä.

Ainoa kuva, jota ei ole otettu häkissä, kertoo taas terassilla olon iloista. Orava pitää usein pilkkanaan Suloa, joka sitä välillä tassuttaa häkin verkon läpi. Orava perääntyy vain niin paljon kuin on pakko, ettei jää kissan kynsiin. Se palaa takaisin ja virnistelee kissalle. Sulo jaksaa katsella oravia vaikka kuinka kauan. Niin katselevat kaikki muutkin kissat, mutta Sulo ehkä kaikkein eniten. Oravia on joskus kuusikin yhtä aikaa. Osa niistä on poikasia.