Veikon vuoro – ja Helgen

Veikon ja Helgen kivat lenkit tehtiin jo viime viikonloppuna, mutta johonkin aika aina hukkuu niin, ettei ehdi käsitellä kuvia ja rustata juttua. Parempi myöhään, kaiketi. :) Tämä kevät on kivaa aikaa, kun on vielä mukavan viileää, ei ole paljon ötököitä mutta maa on kuiva ja lumeton. Aurinko paistoi, kun Veikon kanssa lähdettiin kallioiseen metsään valjastelemaan. Veikolla oli kivaa, kuten kuvista näkyy:

Helgelläkin oli kiva lenkki vähän toisella suunnalla. Kuvia tuli paljon vähemmän, mutta niinhän se menee, kun kissoja kuvaa: välillä joku kissa tarttuu kuviin hienosti, välillä joku toinen. Tällä kertaa oli Veikon vuoro olla se kuvauksellisin. Kerrankin, voisin sanoa.

Näkyy noista Helgenkin kuvista sentään, että kivaa oli silläkin. Helge on kyllä ihan ykkönen valjastelijana, edelleen. Sen kanssa kun lähdetään automatkan päähän metsänrajaan ja käydään lenkki, niin takaisin tullessa se kiihdyttää askelia, kun kuulee autonoven lukon napsahduksen. Sitten Hegulainen hyppää itse autoon, kun ovi avataan. Se on rohkea, utelias ja fiksu kissa. Ainoa kurja puoli siinä on, että se pitää ihan kamalaa ääntä koko automatkan.

Toivon ja Sulon metsälenkit

Lumi on sulanut ja maakin on jo kuiva. Oli aika ajaa metsänrajaan ja käydä valjastelemassa polulla. Toivo on ollut viime aikoina niin täynnä virtaa, että sitä oli pakko koettaa jotenkin väsyttää. Että yhdessä kissassa voi ollakin kymmenen kissan energiat! Kevät on tullut Toivoonkin.

Viime kesän hieno valjastelulenkki mielessä lähdettiin Toivon kanssa polulle. Mutta eipä Topi enää muistanut, että valjaissa voi olla kiva kulkea. Suu liikkui melkein enemmän kuin jalat.

Tähän polun vieressä olevaan kiveen oli jäänyt joku mielenkiintoinen tuoksu. Polulla oli tuoreita hirven jätöksiä, mutta polulla liikkuu kyllä kaikenkarvaisia kulkijoita. Toivo tietää paremmin, kuka tästä on mennyt.

Oli se hetkittäin ihan tyytyväinenkin. Ilme on vakava mutta häntä sentään pystyssä.

Mutta on tää valjastelu kuitenkin enimmäkseen aika tylsää, sanoo Toivo.

Toivotaan, että Toivo kevään ja kesän mittaan tähän taas tottuu ja keksii, että ihan kiva on ulkoilla valjaissakin. Nimittäin kesän tullen vapaana juoksentelu vähenee auttamatta. Jo nyt Topi on osoittanut merkkejä turhan suuresta rohkeudesta, kun on käyty tutulla junaradanpohjan polulla vapaana valvottuna. Se lähtee ryteiköihin eikä pysy polulla. Sellainen peli ei vetele, ja kun kesä tuo lehdet puihin, on vapaana juoksentelu mahdotonta, kun polku ei Toivolle riitä.

Sulo kävi vielä Toivon jälkeen samassa paikassa. Seuraavalla kerralla on sitten Helgen ja Veikon vuoro. Helge tosin on käynyt valjastelemassa siellä täällä jo useita kertoja, mutta kameraa ei ole ollut mukana.

Sulolla oli ihan eri meininki kuin Toivolla. Se kulki sulomaiseen tapaan häntä pystyssä ja hienosti eteenpäin. Kyllä sekin vähän pysähteli ja ääneen jotain kommentoi, mutta se kulki ihan eri tyyliin kuin Toivo. Hieno Sulo!

Sulolla on välillä vauhtia niin, ettei kuvaaja ehdi tilanteeseen. Se ei haittaa – pääasia, että kissa nauttii!

Tutkailin Bloggerin asetuksia, ja yleisön rajaaminen voi olla lukijoille hankalaa ja vaatia omia tunnuksia. Mietin vielä edellisen postauksen aihetta ja toistaiseksi olen vain vähän pienentänyt kuvia aiemmasta. Copyrightmerkinnän lisääminen kuviin tuntuu ajatuksenakin rasittavalta. Katsellaan... 

Mietiskelyjä

Olen erinäisistä syistä alkanut miettiä tämän blogin muuttamista vähemmän julkiseksi (tai jopa sen pitämisen lopettamista kokonaan). En ole vielä ehtinyt tutustua Bloggerin asetuksiin, mutta mahdollista lienee näyttää koko blogi vain valikoidulle joukolle. Mahtaakohan täällä olla lukijoita, joilla on tästä jonkinlainen mielipide?

(Toivo muutamaa päivää sitten ulkoilemassa:)