Helge

Helge on ihanainen, hurmaavista hurmaavin, kaikkein paras reissukissa, fiksu ja ihastuttava pikkuinen. Helge on suuri Persoona, ihan omanlaisensa, hyvin älykäs, toisinaan jopa hiukan rasittava. Kissajengissä Helge on kiistaton Kingi. Se on perinyt Kallen valta-aseman eikä sen tarvitse kuin katsoa pahasti, niin muut kissat väistävät. Tosin silloin, kun Helge vaatii jotakin liian äänekkäästi, sen pitää alistua Toivon tahtoon ja vaieta. Toivo kun ei siedä ärsyttäviä ääniä ja hyökkää määkivän Helgen kimppuun ja hiljentää sen. Kaikessa muussa Helge on Pomo.

Vaikka Helgessä on myös rasmusmaisia piirteitä, se on täysin oma persoonansa, ja varsinainen persoona se tosiaankin on. Se oppii helposti asioita, ainakin niitä, joita se haluaa osata. Se on oppinut, että kitiseminen ja kiljuminen on huono tapa vaatia: ihmiset eivät kiinnitä siihen huomiota, mutta velipoika Toivo hermostuu ja hyökkää kimppuun. Niinpä Helge on kehittänyt aivan oman keinonsa pyytää ruokaa, leikkimistä, ulospääsyä tai huomiota yleensä: se tunkee väkisin leuan alle, naaman eteen, kehrää kovaa ja alkaa nuolla naamaa. Sitä on ihan mahdotonta vastustaa. Vaikka sitä kuinka ajaisi pois, se tulee aina takaisin.

Se on myös oppinut, minkä kaapin avaamisen ääntä kannattaa kuunnella ja minkälaista pussin rapinaa. Se tietää myös pikku morttelin äänen: siinä murskataan ruoan päälle kuivia broilerinsydämiä tai kivipiiroja. Helgen kanssa on vihdoin aloitettu myös naksutinkoulutus, ja herkuille persoa Heikkiä on helppo opettaa. Kouluttajan laiskuus on ainoa este oppimisen etenemiselle.

Helge on siis hyvin fiksu, vaikkei aina siltä näytäkään. Se on myös kaikkein ilmeikkäin kissa – onkohan ilmeikkyys sinisten burmien erikoispiirre? Rasmuskin oli ilmeikäs ja varsinainen persoona, ja Helgeä voi kuvata samoilla sanoilla. Rasmukseen verrattuna Helge on tosin hyvin rohkea, ja jyrsijäntappajana Helge on aivan ylivoimainen.

Helge oli lähellä päästä filmitähdeksi suomalaiseen elokuvaan, johon etsittiin "rohkeaa kissanäyttelijää pieneen sivurooliin". Kirjoitin Helgen puolesta työpaikkahakemuksen, joka johti kiinnostuneeseen yhteydenottoon. Viime metreillä Helgen sijaan rooliin kuitenkin valittiin kokenut esiintyjä, kissankouluttajan kissa, joka on ennenkin esiintynyt kameran edessä. Ehkä ensi kerralla sitten?

Helgen hakemus:

"Helge on nuoresta iästään huolimatta kokenut kaikenlaista. Se on matkustanut asuntoautolla Lappiin, ja reissussa se on käynyt monenlaisissa paikoissa ja nähnyt vaikka mitä. Se on istunut terassilla ja juossut tenniskentällä, nähnyt poroja ja lampaita. Se ei pelkää imuria eikä autoja. Vaikka se on luonteeltaan rauhallinen ja harkitseva eikä hötkyile, se tylsistyy, jos rutiinit ovat aina samanlaisia. Sen takia otinkin sen viime syksynä mukaan seuraamaan lampaan teurastusta, jota se katseli tyynesti olkapäälläni istuen. Alkavana kesänä se saa harjoitella kunnolla kantarellikissan hommaa, johon se osoitti viime kesänä taipumuksia. Se rakastaa maanisesti nappuloita, ja nappulapussin rapinan kuullessaan se tulee paikalle viivana. Helge on tyyni ja ottaa uudet asiat vastaan tarkkailemalla ja tutkaillen. Se nuolee kahvikupin pohjan ja on kuiskutellut korvaani tulevan väitöskirjansa otsikon. Helge on hyvin ilmeikäs kissa ja varsinainen persoona!"

Hakemukseen liitin tämän kuvan:

Helge nauttii hieronnasta ja rentoutuu. Hieronnan jälkeen Helge voi jäädä pitkäksi aikaa makaamaan selälleen, ja sitä saa venyttää joka suuntaan. Erityisesti lapojen liikuttelu on Helgen mieleen. Etujalkoja hierotaan ja pyöritellään, niskaa hierotaan ja venytellään. Takajalat venytetään pitkiksi hännän viereen.

Kännykkäkuva hierotusta Hegulaisesta.

Helge on kokemukseni mukaan tyypillinen burmankissa sikäli, että se nauttii lähes kovakouraisesta käsittelystä. Selälleen kellistäminen ja kissan vetäminen maata pitkin on Helgen mielestä mukavaa. Aiemmin erityisesti Kalle piti siitä: se nosti takajalat kippuraan ja nautti varsinkin ulkona hiekalla vetämisestä. Kivet raapivat mukavasti selkää. Helgen kanssa sitä on harrastettu vasta aika vähän, mutta Hegulainenkin kyllä siitä nauttii! Selällään kelliminen on Helgen mieliasentoja muutenkin.

Juoksijana Helge on lähes yhtä nopea kuin veljensä Toivo ja rakastaa juoksemista melkein yhtä paljon. Juoksemiseen Helgellä ei ole yhtä pakonomaista tarvetta kuitenkaan, vaan valjaissakin kulkeminen on Helgen mielestä mukavaa, ja se usein Helgelle riittää. Aina ei tarvitse päästä vapaana spurttailemaan. Valjaissa kulkijana Helge onkin taitava: se kävelee ja ravailee eteenpäin uteliaana ja rohkeana, vaikka välillä pysähteleekin haistelemaan, kun joku on jättänyt viestin.

Hegulainen kulkee usein häntä pystyssä tai selän yli taipuneena. Se on iloisen ja tyytyväisen kissan merkki. Sellainen Helge on – tai ainakin iloinen! Tyytyväisyys taitaa olla joskus koetuksella, Helge kun tuntuu välillä vaativan tekemistä enemmän kuin sen kanssa ehtii tehdä. Kantarellin etsintää on suunniteltu jo pari kesää, ja kesä kesältä siinä vähän edetään... Metsälenkkeilyä harrastetaan, ja kaikenlaisten villieläinten katselu on sekin mukavaa ajanvietettä. Onneksi Helgellä on myös kolme kissaa seuranaan, niistä yleensä joku innostuu leikkiin.

Helge on meidän kissoista ainoa "näyttelytähti", vaikkei olekaan mikään rotunsa mallikkain edustaja niin, että pärjäisi parhaimmille kauneuskilpailuissa. "Näyttelytähdeksi" Helgen tekeekin vain sen rohkeus ja ystävällinen luonne. Lainausmerkit ovat paikallaan, koska todellisuudessa kukaan meidän kissoista ei ole mikään näyttelytähti, onpahan muutaman kerran kokeiltu sitäkin hommaa. Helgen näyttelyura kesti kauemmin kuin muiden niin, että se saavutti peräti premier-tittelin. Kissanäyttelyistä enemmän tietävät tietävät, ettei se ole mikään kovin ihmeellinen saavutus: premieriksi Helge valmistui kolmessa näyttelyssä. Jo seuraavaan titteliin Helgen pitäisi matkustaa näyttelyyn ulkomaille, ja sitä me emme Hegulaisen kanssa halua, joten Helgen näyttelyura jäi lyhyeksi. – Mutta on meillä siis sentään edes yksi kissa, jolla on jonkinlainen titteli näyttelyistä!