Rauhallista joulunaikaa kaikille!
Kissojen joulu sujui mukavissa merkeissä, kun saatiin kuin saatiinkin lunta tänne etelään. Aatonaattona päästiin ensimmäisen kerran ulos kunnolla. Imurointi sai jäädä vähän vähemmälle, kun sen sijaan piti välttämättä päästä ulos lumitöihin, pihaa ja kissojen polkuja kolaamaan ja lapioimaan. Mikään ei ole tärkeämpää kuin kissojen kanssa ulkoilu!
Kuvasato jäi tällä kertaa hiukan köykäiseksi. Nyt on sen verran pakkasta, että uskallan toivoa, ettei lumi heti sula pois ja että tätä iloa jatkuu pitkän aikaa. Nyt oli tärkeintä kissojen ilo ja riemu, lisää kuvia otettakoon myöhemmin.
Veikkokin kannettiin polulle kulkemaan. Lumi oli tassun alla kylmää, ja Veikkoa vähän jännitti olla täällä pitkästä aikaa.
Jännitys haihtui, kun vastaan tuli heinänkorsi, jossa oli vastustamaton tuoksu tai muu viesti, jota piti lueskella. Kovin kauaa ei Veikko tämän jälkeen halunnut kävellä, eikä sitä tietenkään siihen pakotettu, vaan se sai matkustaa olkapäällä sisälle asti. Pieni ulkoilu teki kuitenkin Veikollekin hyvää, ja se oli oikein tyytyväinen lenkin jälkeen. Pitänee käydä sen kanssa lähipäivinä korikävelyllä ihan polun päässä.
Suurin ilo oli se, että lunta oli tarpeeksi, että jopa Sulon kanssa päästiin käymään lenkillä ilman valjaita. Voi Sulon onnea ja iloa! Kannoin sen ensin junaradanpohjan polulle, jota se kulki eteenpäin vain kymmenisen metriä ja kääntyi sitten takaisin kotipihan suuntaan. Siihen Sulolla oli täysi oikeus – se sai kulkea juuri sellaisen lenkin kuin se itse halusi.
Kotia kohti pientä mäkeä ylös, vapaana juosten – jihuuuuuu!
Puuvajaan piti myös päästä katsomaan, olisiko Herra Myyrä kotosalla. Ketään ei näkynyt.
Askel on keskittynyt, vaikka Suloa ei lumen kylmyys tunnu haittaavan juuri ollenkaan, varsinkin, jos vertaa pikkuiseen Veikkoon.
Helgestä ja Toivosta ei tällä kertaa ole kuvia ollenkaan. Ne pääsivät aatonaattona ulos kahteen kertaan. Toisella kertaa käytiin vain pihassa, varaston alla ja puuvajan ympäristössä, mutta toisella kertaa veljekset pääsivät polulle yhtä aikaa. Siellä juostiin kilpaa, ja kivaa oli!
Jouluaattonakin Sulo ja Toivo kävivät hyvät lenkit. Veikkoa ei näkynyt, kun olisi ollut sen vuoro, eikä myöskään Helge ollut vaatimassa ulos. Niinpä Sulon hyvä lenkki ja Toivon pieni pyrähtely saivat riittää, ja niiden jälkeen kaikki pääsivät taas kotaan tulille istuskelemaan. Pieni rohkea kuusitiainen oli kodassa istujien mielestä kiinnostavaa katsottavaa, ja tikkakin kävi ihan ikkunan takana talimakkaraa syömässä. Kahden päivän ulkoilu ja kodassa istuskelu väsyttivät pojat niin, että kun illalla tuli lahjojen avaamisen aika, ei kissoja näkynyt missään. Kaikki nukkuivat sikeästi takan päällä ja kiipeilypuussa, ja jopa iltapalaksi suunnitellut kokonaiset katkaravut saivat jäädä odottamaan pirteämpiä syöjiä.
Meillä on joulunaikaan ollut iloisia, onnellisia ja kissamaisesta tekemisestä väsyneitä kissoja.
