Vielä pari kevätaurinkokuvaa

Tässä muutama kuva lisää eiliseltä.

Lintujen ärsyttämä Toivo.

Kaunis rakas pieni ihana punainen Trunibiseni. <3

Melkein varjossa koko kissa.

Toivo ja risuaarre.

Kevätauringossa - muutama kuva

Hienon päivän aamuna käytiin haistelemassa rusakon hajua. Rusakko käy pimeän aikaan syömässä kirsikkapuun alla heinää ja joskus porkkanankuoria ja kissoilta jääneet vehnänoraat. Piha on täynnä rusakonjälkiä, rusakonpolkuja, rusakonpapanoita ja pieniä keltaisia ja rusehtavia rusakon tekemiä reikiä hangessa. Välillä hangelta löytyy pieni karvatukko, ja yhden sellaisen olen tuonut sisään poikien ihmeteltäväksi. Siinä oli vielä vahva rusakon haju. Tänään haisteltiin kuitenkin heinää.

Toivo haistelemassa rusakon heinäkasaa. Kuva on otettu aamulla ennen
kuin aurinko alkoi kunnolla paistaa, ja siksi tarvittiin salamaa.

Tänä upeana kevääntuntuisena, aurinkoisena päivänä on vain pari astetta pakkasta, ja auringossa on lämpöasteita. Kissan on kiva olla ulkona varsinkin, kun hankeen kannetaan lampaantalja tai muu hyvä alunen, jonka päällä voi nauttia auringosta, linnuista ja oravasta.

Helge kuuntelee katolta putoilevaa lunta.

Helgen katseen suunnalla...

...on orava.

Myöhemmin käytiin vähän kävelemässä pihassa ja löydettiin kiva risu.

 

 

Helge on tulossa kohti.

Pyykkipojat

Kissa osallistuu kaikkeen. Pakastimen sulattaminen on kerran koettu, ja tänään kaivoin pyykkikorin pohjalta jouluverhot pesuun. Olin työntämässä niitä pesukoneeseen, mutta kaksi pientä kissaa tuli siihen häiritsemään. Tietenkin ryppyinen kangaskasa on mitä parhain leikkipaikka! Verhoja voi vähän retuuttaa, niiden alle voi hyökkäillä ja kasan takaa voi vaania kaveria ja hyökätä sen kimppuun. Kun kasaan heittelee vielä muutaman lelun, joita voi etsiä ja kaivella, niin ilo jatkuu vähän pidempään.

Helge verhokasassa hiiren kimpussa.

Toivon tassussa yksi lempileluista: karvainen pallo, jonka sisällä kilisee ja
jossa on (tai oli) kiinni pieniä sulkia. Tämä lelu piti antaa pojille joululahjaksi,
mutta pojat varastivat sen lahjapöydältä ennen kuin ehdin kääriä sen pakettiin.

Helgellä suussaan kasvattajalta saadun nahkaisen hiiren häntä. Kasassa
näkyy muutama muukin lelu: pari hiirtä ja pallo.

Helge ennen aikojaan varastetun joululahjapallon kimpussa.

Vaanintaa...

Kasan takana on tosi hyvä vaania!

Helge oli juuri tassuttamassa hiirtä, jonka nenä näkyy, kun Toivo tuli
vaanimisetäisyydelle.

Toivo Kyylä säveltää.

Joululahjaråtta tapettavana.

Paljon ei tarvita siihen, että kissanpennuilla on kivaa: kasa ryppyisiä verhoja, jotka pysähtyvät leikkipaikaksi matkallaan pesukoneeseen. Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei ehdi antaa kissojen osallistua kotitöihin. On hirvittävän mukavaa, että Helge ja Toivo vielä kiinnostuvat ihan kaikesta ja osallistuvat kaikkeen mahdolliseen.

Ulkoa kuului välillä lintujen ääniä, ja niiden aiheuttajaa piti käydä katsomassa.

Kun näytti siltä, että verhokasassa on riehuttu tarpeeksi, nostelin verhoja yksi kerrallaan pesukoneeseen. Sekin oli kiinnostavaa. Olen iloinen, että valitsin aikoinaan ikävässä lukiossa pitkän matematiikan ja osasin nyt laskea, että kissoja oli pesukoneen ulkopuolella kaksi (+ Kalle), niin sain koneen käyntiin ja verhot vihdoin puhtaiksi silitystä odottamaan. Onhan joulusta jo vähän aikaa...

Helge ja Toivo, maailman parhaat apulaiset. :)

Riehumisen jälkeen oli aikaa lepäämiseen ja syötävän suloisena olemiseen.

Toivo ihanainen kaikki vaaleanpunaiset anturat yhdessä kimpussa.
Niihin on kiva työntää nenä ja hengittää oikein syvään...
...tuntea suloinen kissan tassun tuoksu.

Pakkaspäivän iloja

Näin kovilla pakkasilla ei kissa tassuttele ulkona. Mittari näyttää aamuisin lähes 30 astetta, päivän aikana lauhtuu alle 20 pakkasasteen, kun aurinko jo lämmittää. Mutta koska on pakkasta, niin sisällä tapahtui jotakin mielenkiintoista... Tämä on parasta aikaa pakastimen sulatukseen! Siihen työhön sain kaksi innokasta apulaista.

Helge ja Toivo kuuntelemassa pakastimessa sulavan ja putoilevan jään kilinää.

Apulainen on ehkä hieman liioiteltu nimitys. Eivät Toivo ja Helge oikeastaan osallistuneet sulattamiseen vaan vain katselivat ja kuuntelivat, kun jää hissukseen suli pieniksi paloiksi ja putosi pakastimen hyllyltä alas. Toivoa tämä erikoinen tapaus kiinnosti erityisen paljon.

Toivon piti käydä katsomassa vielä lähempää.

Myös ämpärissä uiskentelevat jääpalaset olivat ihmettelyn arvoisia.

Toivo katselemassa ämpärissä lilluvia jääpalasia.
Se on käynyt pakastimessa sisällä ja saanut
vesipisaroita niskaansa.

Helgeäkin kiinnosti, mutta se tyytyi kuuntelemaan ihan rauhassa, eikä sen ollut pakko päästä pakastimeen sisälle kastelemaan itseään.

 

On kiva, kun kissat ovat kiinnostuneita kaikeasta mahdollisesta. Tällainen arkinen työkin on pikkukisujen mielestä mielenkiintoista seurattavaa. Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, niin tekemistä on ihan koko ajan!

Vaikka pakkasta on parikymmentä astetta, niin ulkonakin voi silti olla jopa puoli tuntia yhteen putkeen. Nyt on nimittäin oikein hyvä aika tuulettaa peitot ja lampaantaljat, ja niiden sisällä pysyy kissa lämpimänä jopa näillä pakkasilla. Terassilla pojat lymyilivät vierekkäin niin, että niiden alla oli kaksi lampaantaljaa, päällä kaksi filttiä ja kaksi lampaantaljaa, ja samassa kasassa olivat vielä sohvatyynyt ja kaunis pehmuste, jonka Rasmus sai viimeisenä joulunaan lahjaksi. Siinä pesässä oli mukavan lämmin katsella, kun 30 sentin päässä kävivät tintit hakemassa pähkinää. Olin hiukan huolissani poikien lämpimänä pysymisestä ja kävin ensin muutaman minuutin välein tarkistamassa: kädellä kokeillen poikien pesässä oli hyvinkin lämmin, ja korvatkin tuntuivat lämpimiltä. Ei tule kissalle kylmä neljän lampaantaljan ja kahden villafiltin sisällä.

Toivo ja Helge lymyilevät etualalla näkyvän pehmuste- ja lampaantaljakasan
sisällä lämpimässä pesässä. Tintit käyvät hakemassa ruokaa.

Samalla kupilla oli aikaisemmin ihan vähän aikaa myös orava! Se kävi ensin kaivamassa kätköjään hangen alta ja tuli sitten istumaan kupin reunalle, aivan lähelle meidän pieniä kissoja! Ihmettelen, mikseivät Helge ja Toivo tehneet hyökkäystä vaan katselivat vain oravaa lämpimästä pesästään. Siinä taitaakin olla syy: kissat eivät ehkä halunneet poistua vällyjen alta lämpimästä. Voin vain kuvitella poikien jännityksen, sydämenlyönnit ja valtaviksi laajentuneet pupillit, kun orava jyrsii pähkinää kolmenkymmenen sentin päässä. 

Kuvaa en tajunnut oravasta ottaa ollenkaan, kun katselin ikkunan takana itsekin innoissani poikien puolesta.

Ilta-aurinkokuvia

Heti puussakiipeilyjutun perään nippu kuvia kissoista kauniissa ilta-auringon valossa. Tässä lajitelma kuvia maailman parhaista, rakkaimmista, tärkeimmistä ja hienoimmista kissoista. Mikään maailmassa ei ole tärkeämpi kuin kissa. Nih.

Kissa puussa

Ulkona voi välillä tapahtua jotain jännää. Kuljettiin Toivon ja Helgen kanssa vanhan omenapuun vierestä. Pojat matkustivat olkapäällä, josta oli helppo hypätä vaakasuorassa olevalle oksalle. Ajattelin, että siinä niiden on kiva katsella ympärilleen, näkevät mukavasti korkealta joka suuntaan. Toivo alkoi kuitenkin ihan heti haaveilla vielä korkeammasta paikasta...

Luulin, ettei kissoille tulisi mieleenkään kiivetä lähes pystysuoraa runkoa ylös, mutta toisin kävi. Sinne meni ensin Toivo ja perässä Helge. Omenapuu on kuitenkin sen verran matala, etten ollut huolissani. Maassa on vielä paksu hanki, alastulijalle pehmeä vaikka kylmä pudotus. Hyvää kiipeily ja tasapainoilu vaan tekee!

Hiukan mietitytti, miten alastulo onnistuu. Ajattelin, että putoaminen voisi olla jopa helpoin tapa. Toivo näytti kuitenkin siltä, että se haluaa tulla alas ihan hallitusti.

Toivo laskeutui jyrkkää runkoa suoraan alas, muttei tietenkään uskaltanut hypätä kameran linssiin. Vein kameran pois ja hain tikkaat. Kun nousin tikkaille ja kumarruin, Toivo hyppäsi luottavaisena hyvin nätisti selkään. Helgekin tuli alas samalla tavalla.

Omenapuu on turvallisen matala kiivettävä, mutta näistä pojista täytyy pitää huolta, etteivät pääse pihan ympärillä kasvaviin valtaviin koivuihin kiipeämään. Jos kissa sinne kiipeää latvaan saakka, pitää kutsua palokunta apuun. Ja se ei käy. Kiipeilyseikkailu oli hyvä muistutus siitä, että nuorukaiskissa tykkää kiipeillä puissa.