Kyllä kaunis syyspäivä on ehkä parasta, mitä voi olla! Mikään ei ole hienompaa kuin voida lomailla tällaisena päivänä, kun aurinko paistaa ja on jo viileää. Voi käydä ehkä metsässä sienestämässä ja ulkoilla muutenkin. Silti parasta on, kun voi iloita upeasta päivästä kissan kanssa! Kaikki pojat pääsivät tänään lenkille. Helge ja Toivo kävivät perinteisellä junaradanpohjan polun lenkillä, käväisivät vähän puuvajan katollakin, ja Sulo ja Veikko valjastelivat pihassa. Meillä kaikilla oli mukavaa, ja takan lämpöön oli hyvä tulla peseytymään ulkoilun jälkeen.
Toivo oli hirmu virkeällä päällä ja karkasi ryteikköön. Onneksi se ei kulkenut kauas, ja Toivo nyt antaa aina kiinni eikä juokse pakoon. Polulla oli silti aikaa ihan rauhassa haistella tuoksut.
Puuvajan oven päällä auringossa on ihan mukava hetki viivähtää. Riekkumisen jäljiltä on turkissa tahra.
Helge se osaa aina olla niin kuvauksellinen...
Ihana aurinko! Se vielä lämmittää. Helge viivähti muutaman kerran olkapäällä, kun oltiin pellolla. Siitä näkee kauas, ja fleecetakki tuntuu kuivalta ja lämpimältä tassun alla. Heinikko oli märkä ja paikoin jopa kuurainen. Yö oli ollut kylmä.
Helgenkin turkki vähän ryvettyi.
Sulo oli vauhdissa, jopa niin, etten aina pysynyt ihan perässä.
Jos jossain rapistelee hiiri, nämä korvat eivät erehdy.
Veikkokin otti pieniä pyrähdyksiä.
Oi ihanaa! Nyt vain oikeastaan odotellaan sitä, että tulee oikea talvi ja paaaaaaaljon lunta! Viime talvi oli niin surkea, että eihän sellaista voi kahtena vuonna peräkkäin olla, eihän?
