Arkisia juttuja

Kissojen syksy on arkista puuhastelua. Pojat ulkoilevat joka päivä terassilla, häkissäkin ollaan päivittäin ainakin hetken aikaa. Lenkille kissat ovat päässeet vähemmän, kun on ollut niin märkää ja sateista. Häkissä on saatu saaliitakin, jotka ikävä kyllä ovat olleet päästäisiä, joita kukaan ei syö. Muutama päästäinen on päässyt livahtamaan neljältä saalistajalta karkuunkin. Jokainen kissa on omalla tavallaan loistava metsästäjä, mutta luulenpa, että yksi on ylitse muiden: Helge. Toivo on äärimmäisen nopea ja tarkka, mutta se hukkaa saaliinsa hyvin helposti eikä saa niitä hengiltä. Helge on kärsivällinen, nopea ja tehokas, vaikka sekään ei heti tapa saalistaan. Sulo metsästää useimmin niitä otuksia, jotka Helge (tai Toivo) on ensin löytänyt ja saanut kiinni ja varomattomasti laskenut maahan Sulon ryöstettäväksi. Veikko vielä vähän ihmettelee ja katselee vierestä, se ei ole päässyt kunnolla oikean metsästyksen makuun. Mutta Veikko onkin vielä ihan pentu.

Kuvia tavallisesta häkkielämästä:

Veikko osaa hyvin näyttää kieltä:

Ja siitä on tullut komea nuorimies. Kaikki burmankissat ovat lihaksikkaita, mutta Veikko on kyllä ylitse muiden. Veikolla on uskomattoman isot lihakset, kunnon patit, ja se näkyy kuvissakin.

On tässä sentään käyty vähän lenkilläkin, milloin on ollut hetken vähän kuivempaa.

Veikko on hurmaava lenkitettävä. Sillä on niin äärimmäisen hauskaa, kun sen päästää maahan ja se säntää juoksuun. Kaikki kissat kannetaan junaradanpohjan polulle, polun puoleenväliin, missä riski ryteikköön karkaamiseen on mahdollisimman pieni. Kun Veikkoa kannetaan polulle, se sätkii ja rimpuilee: se tietää, että se kohta pääsee juoksemaan, ja kyllä Veikko juokseekin! Se juoksee polkua eteenpäin hyvän matkaa, kääntyy takaisin ja juoksee jalkoihin, joskus ohi, ja kutsuttuna se taas kääntyy ja pääsee juoksemaan menosuuntaan. Pellolla se spurttailee ja loikkii. Toivo on nopeaa nopeampi, mutta Veikko ei kyllä jää toiseksi. Voi olla, että Toivo on juoksijana kohdannut voittajansa. Ei ole Veikolla turhaan suuria lihaksia!

Sulo on viime aikoina muutaman kerran kiivennyt puuhun. Männynoksalta on hyvä katsella ympärilleen, sieltä näkee kauas.

Veikon lempipuuhaa on aina vaan heinän hakeminen. Se onkin tärkeää.

Tämän päästäisen saalisti ensin Toivo, sen jälkeen sen vei Sulo. Seuraavan päästäisen Sulo vei Helgeltä. On Sulo sentään saanut ihan omiakin saaliita, vaikka veljekset Helge ja Toivo ovat selvästi parhaat metsästäjät, ainakin saaliin löytäjät.

Heinäsirkkoja kuuntelemassa:

Tällä lenkillä Helge otti ihan pienet juoksuspurtit ja hyppäsi sitten olkapäälle ja kuljetutti itsensä takaisin sisälle. Oli vähän liian märkää.

Veikko ei paljon heinikon märkyydestä piittaa. Kunhan pääsee juoksemaan, niin millään muulla ei ole mitään väliä!

...ja Sulo kiipesi taas kerran puuhun.

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran päästään kunnon lenkille. Vettä on tullut viime aikoina niin paljon, että poutaisenakin päivänä tassu kastuu, jos lähdetään polkua pitkin. Maa on märkä ja lätäköitä täynnä.