Kissanruoka

Sivua on uudistettu, mutta uudistaminen on kesken. 

Kiinnostuin kissanruokinnasta viime vuosituhannen puolella ja olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti hakenut aiheesta lisää tietoa. Nykyisten kissojeni ruokavalio on erilainen kuin aikoinaan Kallen ja Rasmuksen, erityisesti siksi, koska olen vihdoin näiden nykyisten kissojen aikana ymmärtänyt jättää teollisen kuivaruoan ihan kokonaan pois kissojen ruokalautasilta. Jos aiheesta ”kissanruokinta” lukeminen jotain tietoa tuo, niin tärkeimpänä tietona on kuivaruoan soveltumattomuus kissan ravinnoksi.

Tämä sivu uudistumassa, mutta valmis se ei ehkä koskaan ole. Jos uutta, perusteltua, tutkittua tietoa tulee eteeni, otan sen vastaan. Kyseenalaistaminen on tärkeää, erityisesti omien käsitystensä kyseenalaistaminen. Tälläkin sivulla oleva ja tänne tuleva uusi tieto on osin ristiriidassa aiemman tiedon kanssa.

Hurjan kiireisen kevään ja alkukesän aikana en ole ehtinyt uudistaa sivua suunnitelmieni mukaan. Tavoitteena on edelleen kirjoittaa kissan ruokinnasta ajatuksella ”tuoreempi parempi”. Netissä on paljon kissanruokkijoiden kirjoittamia blogeja, joista saa lukea raakaruokinnasta, ruokavalion rakentamisesta, päivittäisten ravintoaineiden laskemisesta mikrogrammalleen ja niin edelleen. Jos laskelmista haluaa tietoa, suosittelen etsimään näitä sivustoja. Aikomuksenani on silti sopivan ajan tullen (heh) itsekin laskea ravintoaineita, mutta en päivittäisen enkä ehkä viikoittaisenkaan vaan parin viikon tai kuukauden tarpeen mukaan. Joka päivä ei tarvitse saada vähimmäismäärää joka ikistä ravintoainetta. Minusta tärkeämpää ruokinnassa on pidemmän aikavälin tasapaino. Moni säikähtää netistä löytyviä tarkkoja laskelmia ja päättää pitäytyä vanhassa tutussa teollisessa ruoassa. Jalo tavoitteeni onkin pyrkiä rohkaisemaan siirtymistä edes vähän luonnonmukaisempaan ruokintaan.

Sivu on keskeneräistä keskeneräisempi, mutta olen raapustanut edes jotakin, koska kerralla valmiiksi saaminen tuntuu mahdottomalta. Seuraavassa luetelmassa ajatuksia tai hajatuksia, kuinka kukin kokee. Kyseenalaistakaa oma tietonne, kyseenalaistakaa tämä lukemanne tieto, etsikää lähteitä (joita olen minäkin kerännyt ja listaan niitä muutamia uuden osan lopuksi). 

Olen toistaiseksi jättänyt tänne vielä aiemmankin tekstin, ja se on uuden osan jälkeen. Tekstiä on paljon, jopa liikaa. 

Listassa on asioita, joita itse pidän kissan ruokinnassa tärkeinä. Perustana on lukemani tieto, sen päällä kokemani tieto ja taustalla omat näkemykseni. Tämä uudistettu osa saattaa jäädä väliaikaiseksi, kun toivottavasti kesän aikana ehdin uudistaa sivun aivan kokonaan. 

• Kissojeni ruokavalion perusta on raaka liha, mutta pelkkä liha olisi yksipuolista ruokaa. Tarvitaan hivenaineita, kalsiumia ja vitamiineja, joita lihaslihasta ei saa. Siksi ruokavalioon kuuluu varsinaisen lihaslihan lisäksi sydäntä, elimiä, kananmunaa ja sen kuorta, kalaa ja katkarapuja. Juomana vesi.

• Kissa ei ole raadonsyöjä – sen luonnollinen ruokavalio koostuu juuri tapetuista, kokonaisista eläimistä. Tämän takia kaikki kissoilleni tarjoamani ruoka on mahdollisimman tuoretta. En koskaan osta –30 % -merkinnällä varustettuja lihoja vaan etsin lihahyllystä paketin, johon merkitty päivämäärä on vähintään viikon päässä. Jos ei ole tuoreempaa, vaihdan kauppaa.

• En koskaan pakasta kerran sulatettua lihaa uudestaan. Pakastaminen ei tuhoa kaikkia bakteereita. Teoriassa voisin ajatella, että pakastaisin uudelleen sellaisen kokonaisen lihanpalan, joka on ensin hitaasti sulanut jääkaapissa. Näin käsiteltyä kahteen kertaan pakastettua lihaa voi ihminenkin syödä (lähde: tulossa). Jauhettua lihaa en koskaan pakastaisi uudelleen, vaikka se olisi sulanut miten hitaasti tahansa. Kissan lihansyöjän elimistö tuhoaa bakteerit ihmiselimistöä tehokkaammin, mutta silti: kissa ei ole raadonsyöjä. Tiedän, että tästä asiasta moni on toista mieltä, ja moni pakastaa surutta jopa jauhetun lihan, joka on sulanut huoneenlämpöiseksi. Jokainen harkitkoon asian itse, minä toimin näin. 

• Tarjoan vähintään 95 % lihasta raakana. Ihanteellista olisi, että ihan kaikki liha olisi raakaa. Ainakin tässä on siis varaa parantaa. Syy, miksi kypsennän sen pienen osan ruoasta, on ehkä vain tekosyy: kissojen makumieltymykset ja siten oma laiskuuteni. Kypsä broileri on meillä herkku, ja jos raa’an broilerin joukossa on edes pienenpieni määrä (juuri ja juuri) kypsää ja lisäksi keitinlientä, on ruoka kissojen mielestä paljon maistuvampaa. Hyväksytän tämän asian itselläni sillä, että vararuokana meilläkin on myös teollista purkkiruokaa, jota kissat silloin tällöin saavat, ja purkissa liha on kaikkea muuta kuin raakaa. Vertaan rinnakkain teollista purkkiruokaa, jonka liha tulee vaikkapa Saksasta, ja esimerkiksi kotimaista broileria, joka on käynyt kattilassa sen verran, että sen pinta on kypsynyt vaaleaksi ja se on sisältä vielä raakaa, enkä ruoski itseäni sen takia, että kissani saavat välillä pinnalta kypsennettyä kotimaista broileria sekä nopeasti kypsennettyä uusiseelantilaista saksanhirveä. Kypsän lihan joukossa on aina suurempi osa raakaa lihaa.

• Ruokavalioon kuuluu erilaisia lihoja, mutta enemmistö on vaaleaa linnunlihaa eli broileria, kanaa ja kalkkunaa. Possun sydän on myös erityisen hyvää ravintoa, ja sitä kissat syövät myös usein, aina raakana. Siinä on paljon tauriinia, joka kissan on välttämätöntä saada ruoasta.

• Elimet kelpaavat meillä huonosti, varsinkin maksa. Sitä yhä enemmän kuitenkin sinnikkäästi tarjoan. A-vitamiinia saa onneksi myös kananmunankeltuaisesta, mutta se ei riitä. Maksaa tarvitaan.

• Sydäntä lukuun ottamatta muu mahdollinen possunliha on aina luomua. Ruokalistalla on harvoin muuta possua kuin sydäntä. Yksi liha, jonka koko olemassaoloa en ymmärrä lainkaan, on ”rypsiporsas”. Kun porsaanlihassa on jo ennestään paljon omega-6-rasvahappoja, niin jos oletetaan, että porsaan syömän ruoan rasvahappo vaikuttaa porsaanlihan rasvahappokoostumukseen, niin miksi syöttää possulle rypsiä, jossa omegojen suhteet ovat terveyden kannalta ihan päälaellaan eli omega-6-happoja selvä enemmistö? Oliiviporsaan ymmärtäisin. Itsekin käytän vain oliiviöljyä, koska se on terveellisempää.

• Kala on tärkeä osa omien kissojeni ruokavaliota. Kalasta saa hyviä rasvahappoja ja lisäksi D-vitamiinia. Seiti on köyhää ravintoa, sitä en syötä edes kissalle. Siika ja silakka ovat parempia. Vertailun vuoksi: siiassa on D-vitamiinia noin 24 mikrogrammaa per 100 grammaa, seitissä 1,5 (lähde: Fineli). Kalaa kissat saavat kerran, joskus jopa kaksi kertaa viikossa.

• Kalaöljy kuuluu lautaselle päivittäin. Valmiste hiukan vaihtelee. Kapseli olisi tavallaan helpoin tapa, mutta koska olen löytänyt kalaöljyjä, joita kissat suostuvat syömään ruoan seassa (ja kuivien krillien alta), lisään öljyt aamuruokiin. 

• Kananmunankeltuainen on osa päivittäistä ruokaa, ei kuitenkaan kokonaista keltuaista per päivä per kissa, vaan osana muuta ruokaa. Kananmuna on aina luomua. Jos luomumunat ovat kaupasta loppuneet, vaihdan kauppaa: en koskaan osta muita munia kuin luomumunia. Aiemmasta tiedosta poiketen kananmunanvalkuaista voi antaa raakanakin (lähde: tulossa).

• Katkaravut kuuluvat kissojeni ruokavalioon, ja niitä kissat saavat kaksi kolme kertaa viikossa.

• Ostan broilerin kivipiiran, sydämen ja maksan tuoreena hallista ja pakastan sen pieninä annoksina jääpalarasiassa tai lisään osaksi muuta ruokaa. En osta näitä aineksia pakastettuina.

• Kalsiumin kissat saavat pölymäiseksi jauhetusta kananmunankuoresta. Syöttäisin mieluummin raakaa luuta, mutta olen joutunut luopumaan siitä, koska luu aiheutti Toivolle pahan ummetuksen. Kananmunankuorta tulee noin teelusikallinen lihakiloa kohti.

• Suhtautumiseni yleensä kaikenlaisiin purkista otettaviin lisäravinteisiin on melko nuiva, itsekin syön purkista ainoastaan D-vitamiinia. En voi silti suositella kenellekään lisäravinteetonta ruokavaliota, mutta oma tietämykseni asiasta on vielä sellaisessa vaiheessa, että tässä asiassa kehotan kääntymään aiheeseen perehtyneempien puoleen. 

• Lisäravinteista: En pidä synteettisistä valmisteista. Silti Multicatia annan kissoille päivittäin, mutta muuten olen luottanut enimmäkseen monipuoliseen ruokavalioon, jonka tärkeä osa lihan lisäksi on kananmunankeltuainen ja kala. Kesäaikaan kissani ulkoilevat ja saavat turkkiinsa D-vitamiinia myös auringosta. Ruokinnastakin kertovissa kissablogeissa ja kissanruokintakeskusteluryhmissä puhutaan paljon erityisesti D-vitamiinin, sinkin ja jodin tarpeesta, joita on vaikea tyydyttää pelkällä ruokavaliolla (näistä tosin D-vitamiinia saa helposti kalasta tai kalaöljystä). Kirjasta ”Natural Nutrition of Cats” olen jo kauan aikaa sitten lukenut jodipitoisesta merilevästä, jota olen joitakin hippusia välillä lisännytkin ruokaan. Merilevä tahtoo olla kovin vahvan ja pahan makuista ja hajuista, joten lisään sitä vain voimakkaan hajuisiin purkkiruokiin, joita kissat saavat hyvin harvakseltaan ja satunnaisesti. Jodia on kuitenkin jonkin verran esimerkiksi katkaravuissa ja silakassa. Sinkkilisäystä aion testata lähitulevaisuudessa ja katson, vaikuttaako se millään lailla kissojen turkkiin. Poikien karva kyllä jo nyt kiiltää, eikä karvaa juuri lainkaan lähde. Kun katselee eri lihojen ja kalojen ravintoaineiden laskennallisia määriä esimerkiksi Finelistä, on todettava, että sinkkiä ei tosiaankaan tule peruslihoista ja -kaloista riittävästi. 

• Laskin huvikseni, että kaksi kotisirkkaa viikossa täyttäisi vajaat 70 prosenttia kissan viikoittaisesta sinkin tarpeesta (lähde: http://www.organicvaluerecovery.com/studies/studies_nutrient_content_of_insects.htm). Hyönteiset toden totta kuuluisivat kissan luonnolliseen ruokavalioon: luonnossa saalistava kissa ei syö pelkästään hiiriä, myyriä ja pikkulintuja vaan myös heinäsirkkoja, kärpäsiä ja muita hyönteisiä, hämähäkkejä, sisiliskoja ja sammakoita… Hyönteisravinnosta puhutaan nykyään paljon osana ihmisenkin ruokavaliota. Miksei hyönteisiä voisi ottaa kissojenkin lautasille? 

• Netistä löytää listoja eri ravintoaineiden ja jopa kokonaisten ravintoeläinten ravintoainekoostumuksesta. Tutkimukseen perustuvat vähimmäissaantisuositukset koskevat noin neljäkiloista kissaa (http://dels.nas.edu/resources/static-assets/materials-based-on-reports/booklets/cat_nutrition_final.pdf). Terveyttä tavoitteleva kissanruokkija ei voine muuta kuin luottaa näihin lähteisiin ja rakentaa ruokavalion niiden mukaan. Hankalaksi asian tekee se, että sivustot ovat yleensä englanninkielisiä. 

Ruokinta on tärkeä osa kissan terveyttä. Virtsateiden terveyteen ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti, ja kissan voi jopa sairastuttaa kuivaruoalla. Puutostilat ovat harvinaisia (lähde: Kissanhoidon käsikirja). Silti terveyteen vaikuttaa paljon myös esimerkiksi liikunnan määrä ja stressitön ympäristö: sopiva määrä kissoja, oma rauha nukkua, syödä ja käydä vessassa ja mikä erityisen tärkeää: tarpeeksi tekemistä. Kuivaruoka voi sairastuttaa kissan, mutta niin voi tylsistyminenkin (http://www.sopulitienelainlaakariasema.fi/pdf/Kissan%20idiopaattinen%20kystiitti.pdf). Itse ruokin kissojani parhaan tietoni mukaan ja kyseenalaistan ja pyrin päivittämään tietojani jatkuvasti, mutta silti aivan yhtä tärkeää on pitää huoli siitä, että kissojen mieli pysyy virkeänä ja kroppa kunnossa. Pojat ulkoilevat turvallisesti ihan vuoden jokaisena päivänä, ne liikkuvat paljon, saavat katsella lintuja ja oravia, metsästävät hyönteisiä, hämähäkkejä ja jyrsijöitä, näkevät joskus rusakoita ja kauriita ja toisinaan jopa supikoiran, ketun tai mäyrän. Kissojen kanssa leikitään päivittäin eikä niitä koskaan jätetä yksin yön yli, harvoin edes kahdeksaksi tunniksi. 

Kissan terveys on paljon sitä, mitä ruokaa kissa syö. Ja paljon muuta.

Kirjallisuutta:

• Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja. Art House.
• Kymythy R. Schultze: Natural Nutrition for Cats. Hay House.

Linkkejä: 

• Your Cats Nutritional Needs. National Research Councilin eli NRC:n tutkimuksiin perustuvat suositukset ravintoaineiden saannin vähimmäismääristä kissalla: http://dels.nas.edu/resources/static-assets/materials-based-on-reports/booklets/cat_nutrition_final.pdf. Olet ehkä törmännyt kissojen raakaruokintablogeihin ja muihin raakaruokintasivustoihin ja olet ihmetellyt laskelmia ja sitä, mihin laskelmat perustuvat. Ne perustuvat näihin lukuihin.

• Fineli, josta voi hakea lihan, elimien, kalan ja kananmunan ravintoarvoja: http://www.fineli.fi 
• Kokonaisten ruokaeläinten ravintoarvoja: http://naturalpetproductions.net/articles/npp.wholepreymodel.pdf
• Hyönteisten ravintoarvoja: http://www.organicvaluerecovery.com/studies/studies_nutrient_content_of_insects.htm

• Laaja kissanruokintasivusto, jossa on paljon artikkeleita. Sivustolla on myös paljon viittauksia lähteisiin ja linkkejä: http://feline-nutrition.org. 

Asiallisia lähde- ja linkkivinkkejä vastaanotetaan. Sähköpostiosoitteeni löytyy sivun yläreunasta, oikeasta sivupalkista.

Tämän jälkeen tulee VANHA TEKSTI, jonka poistan vasta, kun saan sivun uudistettua ihan kokonaan (vasta syksylläkö? toivottavasti tämän vuoden puolella). En ole tehnyt vanhalle tekstille mitään, vaan se on tässä alkuperäisessä muodossaan. Ruokinnan pääperiaatteet ovat samat kuin ennenkin, vaikka osa pienestä tiedosta on päivittynyt. Lopussa on kissanruokaresepti, jonka mukaan yhä teen kissoille aamuruoan. Raa’an lihan osuus pienenee pienenemistään.

Tällä sivulla kerron ajatuksiani kissanruokinnasta ja periaatteista, joiden mukaan Helge, Toivo, Sulo ja Veikko ruokitaan. Sivulla on paljon tarinaa ja tekstiä. Sivun lopussa on pieni lähdeluettelo muutamine linkkeineen. Lopussa on myös yksinkertainen muunneltava kissanruokaresepti, pientä faktatietoa luetteloituna ja muutama kokeiltu keino saada nirsoileva kissa syömään.

Sivun tiedot perustuvat kirjallisuudesta ja internetin hyviltä kissasivuilta lukemaani tietoon, omiin kokemuksiini vuosien varrelta sekä maalaisjärkeen. Kissanruokinnasta kiinnostuneen kannattaa tutustua eri lähteisiin ja miettiä, miten itse rakentaa kissansa ruokavalion. Erinomainen opus on viime vuonna ilmestynyt Kissanhoidon käsikirja, jonka tarkemmat julkaisutiedot löydät tämä sivun lopusta.

Sulo ja terveellinen herkkupala: keltainen kananpoika, "pääsiäistipu".

Missä tahansa kissanruokinnasta puhutaankin, niin sama totuus toistuu: Kissa on lihansyöjä. Kissa tarvitsee eläinproteiinia. Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja. Tyypillinen kissan luonnollinen ruoka on pikkulintu tai jyrsijä, esimerkiksi hiiri. Hiiressä on noin 10 prosenttia rasvaa, 14 prosenttia proteiineja, 1 prosentti hiilihydraatteja, 70 prosenttia vettä. Satunnaisesti valitun eläinkaupassa myytävän kuivamuonan vastaavat lukemat: 21 % rasvaa, 27 % proteiinia, 34,8 % hiilihydraatteja, 5,5 % vettä. Vertailun helpottamiseksi:

Rasvan ja proteiinin määrissäkin on suuri ero hiiren ja kuivaruoan välillä, mutta järkyttävin ero on hiiressä ja nappuloissa olevien hiilihydraatin ja kosteuden määrissä. Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja juuri lainkaan – miksi kuivaruoka on yli kolmasosaltaan hiilihydraattia? Kissasta sanotaan, ettei sillä ole luontaista janontunnetta, koska se saa käytännössä kaiken tarvitsevansa nesteen osana luonnollista ruokaansa eli hiirtä, myyrää, pikkulintua, sammakkoa... Mitä tapahtuu kissalle, jonka ruoan kosteusprosentti on 5,5 eikä 70 ja joka ei juo? Usein seurauksena ovat erilaiset virtsatiesairaudet ja -oireet, jotka aiheuttavat kissalle kipua ja jotka näkyvät esimerkiksi hiekkalaatikon ulkopuolelle pissaamisena.

Tämän sivun juttu keskittyy erityisesti ihan käytännön kissanruokintaan. Sivun lopussa on muutamia faktatietoja ja pieni lähdeluettelo niitä varten, jotka haluavat etsiä aiheesta lisää tietoa. Mitä ruokaa Helge, Toivo, Sulo ja Veikko syövät? Olen aiemminkin kirjoittanut jutun kissanruokinnasta, ja suuri osa asioista on meillä edelleen kuten ennenkin. Kuitenkin meillä on nyt neljä tervettä, nuorta kissaa, joita olen alusta asti pyrkinyt ruokkimaan hiiriperiaatteen mukaan sikäli, että valtaosa ruoasta on tuoretta lihaa raakana. Olen nimittäin melko varma siitä, että yksi suuri syy siihen, että Kalle sairastui munuaisten vajaatoimintaan (sairaus, joka vei rakkaan kissan hautaan 16 vuoden ja 8 kuukauden iässä), oli se, että Kallen ruokavalio perustui ensimmäisinä vuosina – monta ensimmäistä vuotta! – kuivaruokaan, jota oli tarjolla kupissa koko ajan. Virhe! Jälkiviisaus on siitä hieno viisauden laji, että siitä voi ottaa opiksi. Elämä on rajallista, eikä kissojakaan voi suojella aivan kaikelta, mutta jos jotain pystyy tekemään rakkaiden pitämiseksi hyvinvoivina mahdollisimman pitkään, niin ruokinta on siinä numero 1.

Tässä on siis paljon samaakin asiaa kuin äskenkin linkitetyssä edellisessä ruoka-aiheisessa jutussa. Aiemmin en silti esimerkiksi ymmärtänyt hyödyntää broilerin rintaleikkeitä luineen päivineen. Periaate kissojen ruokinnassa on edelleen se, että ruokavalion perusta on raaka liha. Kissalla itsellään on kuitenkin ruoasta oma mielipiteensä, joka on otettava huomioon, että ruoka olisi mahdollisimman monipuolista eikä syömättömäksi jäänyttä ruokaa tarvitsisi heittää pois. Kissojen mieltymykset ovat osasyy siihen, että meillä ruokavalioon kuuluu myös kypsennettyä lihaa. Ylivoimaisesti suurin osa kissan ruokalautasen täytteestä on kuitenkin raakaa lihaa, ja jos sen raa'an lihan saa uppoamaan parhaiten käyttämällä kylkiäisenä kypsää lihaa, on kypsällä lihalla paikkansa.

Sitten asiaan eli Helgen, Toivon, Sulon ja Veikon ruokaan

Aamuruoat ovat meillä edelleen samanlaisia kuin vuosikaudet: pieni määrä kypsennettyä saksanhirvi- tai poronkäristystä ja vaihtuva raaka liha: broileri, possu, possun sydän, possun kieli, kalkkuna, joskus lammas. Broileria on mukana melkein joka ruoassa – vähän myös possun, possun sydämen ja possun kielen kanssa – ihan sen takia, ettei punaista lihaa olisi ruokavaliossa liikaa. Kypsää saksanhirveä tai poroa on ruoasta vain pieni osa, mutta se osa on tärkeä. Kun lihaa keittää, ruokaan saa helposti mukaan reilusti nestettä, johon myös jää lihan maku. Aamuruokiin tulee lihojen lisäksi Multicat-vitamiinia, luujauhoa (maltillisesti), psylliumkuitua ja kananmunankeltuaista.

Päivällä tarjottavan omatekemän ruoan lihat ovat lähes samoja kuin aamuruokienkin, tosin broileria niissä on usein vielä enemmän, jonkin verran myös kypsänä. Kypsää broileria on mukana siksi, että saan käytettyä myös koipien luihin jääneet lihat tarkkaan: koipiluista ei saa kaikkea lihaa irti raakana, mutta kypsä liha irtoaa luusta helposti. Broilerinlihasta siis vain pieni osa tarjotaan kypsänä. (Tosin joskus hemmottelen poikia ja kypsennän broileria kevyesti vähän enemmän, koska näille pojille kypsä broileri on herkku.) Ostan kissoille sekä broilerinkoipia että rintaleikkeitä, ja kaikki liha tulee käytetyksi, kun keitän koipiluut ja irrotan niistä viimeisetkin lihat. Rintaleikkeiden liha tulee käytetyksi vielä tarkemmin kuin koipien: kun olen irrottanut rintaleikkeiden luista lihat mahdollisimman tarkkaan, jauhan luut lihamyllyllä hienoksi. Luiden hienontamiseen voi käyttää myös vahvoja lintusaksia. Tärkeää on, että luumurska on raakaa: kypsiä luita ei kissalle saa antaa, koska kypsä luu ei sula kissan elimistössä vaan toimii kuin pieni partaterä. Raaka luu sen sijaan sulaa. Nahassa on niin paljon rasvaa ja erityisesti omega 6 -rasvahappoja, että laitan siitä ruoan joukkoon vain osan, jos sitäkään. Rintaleikkeen sekaan laitan nahkaa toisinaan kuitenkin, broilerinrinta kun puolestaan on hyvin rasvatonta, ja kissa kuitenkin tarvitsee myös eläinrasvaa. 

Illalla kissat saavat raakaa lihaa paloiksi leikattuna joko sellaisenaan tai höystettynä murskatuilla kuivilla broilerinsydämillä tai muulla kuivatulla lihalla. Kuivattua lihaa tulee niin vähän, että koko ruoan vesimäärä on kuitenkin suuri. Yksi mahdollisuus olisi laittaa lihan päälle mausteeksi muutama kuivaruokapalanen eli nappula eli raksu, mutta olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, että nappulat eivät ole kissalle sopivaa ruokaa lainkaan. Niissä on aina hiilihydraattia ja kasviperäistä ainesta, myös kasviproteiinia, jota kissa ei välttämättä pysty hyödyntämään, eikä niissä ole tarpeeksi eläinproteiinia eikä nestettä. Kuivaruoan vaikutuksia kissan virtsateiden terveyteen on tutkittu, ja sen merkitys on suuri. (Lue lisää Kissanhoidon käsikirjasta.) Haluan tietää, mitä kissani syövät, ja vaikka kuivaruokapussissa on tuoteseloste, niin sen luotettavuudesta ei koskaan voi olla aivan täysin varma. Tuore hevosenlihakohukin (hevosenlihaa ollut eineksissä, joissa sitä ei olisi pitänyt olla) on vielä hyvässä muistissa, joskin entisenä hevosenomistajana olen iloinen siitä, että kohu yllättäen lisäsi hevosenlihan kysyntää. Hevosen ystävällä on hevosta myös lautasella.

Helgen, Toivon, Sulon ja Veikon iltapalalihat ovat usein broileria, broilerin sydäntä, broilerin kivipiiraa, poroa, saksanhirveä, kalkkunaa tai possua tai isoja katkarapuja. Iltaisin tarjottava poro ja saksanhirvikin ovat raakoja. Illalla tarjottavista lihoista broilerin kivipiira ja joskus koipi kelpaavat parhaiten sellaisenaan raakana kaikille kissoille. Muut täytyy useammin ryydittää lisäämällä ruoan päälle herkkua, kuten kuivattua broilerinsydäntä murskattuna (josta kohta lisää). Onneksi herkkuja ei tarvita paljon, vain nenän vaatima pieni määrä.

Joskus siis ruoka ei jostain syystä kelpaakaan. Kissojen lempiruoka vaihtelee: välillä aamuruoista herkkujen herkku on se, jossa on possun kieltä ja broileria, välillä se, jossa on vain broileria kypsän saksanhirven lisäksi. Välillä joku ruoka ei oikein uppoa, vaikka edellisen valmistuserän sama ruoka oli herkku. Silloin pitää keksiä keinoja saada ruoka katoamaan lautasilta, koska en halua heittää hyvää lihaa pois. Tavallisessa ruokakaupassa myydään koiranruokahyllyssä kuivattuja broilerin sydämiä ja muuta kuivattua broilerinlihaa, joka selvästikin on kivipiiraa. Kun kuivia lihoja murskaa morttelissa ja ripottelee murskana ruoan päälle, niin lähes aina ruoka alkaa kelvata. Voisi luulla, että kissat syövät lautaselta vain herkut päältä, mutta ei: herkkujen seurana varsinainen ruoka eli kunnon lihakin kelpaa! Tähän tarkoitukseen käy melkein mikä vain kuiva liha, joka helposti murskaantuu. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi kanankaula, joita saa eläinruokakaupasta. Jos kuivaa lihaa tulee ruoan päälle usein tai enemmän kuin ihan vähän kerrallaan, niin lisään lautaselle lusikallisen tai pari vettä, ettei ruoka jäisi liian kuivaksi. 

Pieninä välipaloina kissat saavat joskus nokareen voita, siivun juustoa tai tilkan (laktoositonta) kermaa. Maitotuotteita kaikki neljä kissaa syövät aika huonosti. Sulo herkuttelee monta kertaa viikossa eläinkaupan pakastealtaan hiirillä tai tipuilla – ja joskus ihan itse häkissä pyydystetyillä myyrillä. Sulo näyttäisi syövän hiiren tai tipun vaikka joka päivä, ja olenkin lisännyt niiden määrää Sulon ruokavaliossa. Hiirestä Sulo ainakin saa ihan kaiken tarvitsemansa. Burmankissoista vain Veikko on joskus syönyt hiiren(poikasen), kerran kokonaisen tipun! Veikko tosin yleensä vain hetken leikkii hiirulaisella ja sitten hylkää sen Sulon syötäväksi. Helgelle ja Toivolle eivät hiiret tai tiput kelpaa lainkaan. Monta vuotta sitten Kalle söi mielellään hiiriä. Innostuin siitä, että se halusi niin terveellisen ruokavalion, ja annoin sille hiirulaisia jonkin aikaa joka päivä. Mutta Kalle kyllästyi ja lakkasi syömästä hiiriä aivan kokonaan. Siksi olen nyt Sulon kanssa hiukan varovaisempi: ei näitä herkkuja ihan joka päivä. Kalle siis söi pelkkiä hiiriä, mutta nykyään on onneksi myynnissä myös keltaisia kananpoikia, joten pientä vaihtelua saa tähänkin luonnolliseen ruokavalioon aikaiseksi.

Takaisin liharuokien tekoon...

Pilkon lihan pieniksi paloiksi, koska kissat ovat siihen tottuneet. Periaatteessahan kissa voisi syödä lihansa hiirenkokoisina paloina, mikä kyllä tekisi hyvää hampaille ja leuoille. Meillä Sulo kyllä syö isompiakin paloja, mutta muille isommaksi jätetty liha liian harvoin kelpaa. Onkin ehkä syytä vähitellen suurentaa lihapalojen kokoa, jospa pojat vaikka tottuisivat isompiin paloihin. Alun perinhän liha leikattiin pieneksi ensin Rasmuksen purentavian takia ja Rasmuksen kuoleman jälkeen Kallen takia, Kallelta kun oli poistettu kolme hammasta. Nyt kun Kalleakaan ei enää ole vaan kaikki kissat ovat nuoria, terveitä ja hyvähampaisia, olisi syytä palata isompiin paloihin.

Tässä kuvassa possunlihaa, jonka pakastan jääpalarasioissa illalla tarjottavaksi. Jääpalarasia on tosi kätevä kissanruoan pakastamisessa.

Kattilassa saksanhirveä ja vettä. Kypsennän lihan juuri ja juuri kypsäksi. Lihaa ei hauduteta.

Isossa mukissa on broilerin rintaleikkeiden luita, jota olen leikkaamassa saksilla pieneksi ja ennen ruokaan sekoittamista. Nykyään käytän tähän tarkoitukseen yleiskoneen lihamyllyä.

Rintaleike vaihtaa väriä, kun sen luut murskaa. Luun sisällä on verta, joka värjää murskan punaiseksi. Ostan kissoille lihat lähes yksinomaan ruokakaupan lihaosastolta (tai Hakaniemen hallista), joten liha on ehkä vähän turhankin puhdistettua kissaruoaksi. Siksi on hyvä, että edes ruokaan sekoitettavissa luissa on mukana verta. Yksi hyvä vaihtoehto olisi ostaa eläinrehuksi tarkoitettua lihaa. Olen kuitenkin kokenut sen hiukan hankalaksi, koska rehulihat ovat aina pakasteita, ja ne on pakastettu tavallisesti melko isoissa erissä, pienimmillään yleensä 500 gramman paketeissa. Kun sellaisen sulattaa, niin se liha, mitä kissat eivät heti syö, on kypsennettävä. Jos mukana on luuta, sitä ei edes saa kypsentää. Viime aikoina olen ilokseni huomannut, että myös kissoja on raakaruokaa myyvissä yrityksissä yhä enemmän ajateltu, ja kauppoihin ja eläintarvikekauppoihin on ilmestynyt pakastettuja raakalihapullia, joissa on mukana kaikki kissan tarvitsema, myös luu.

Aamulla tarjottaviin ruokiin tulee lopuksi psylliumkuitua, luujauhoa tai kananmunankuorijauhoa, Multicat-vitamiinia ja kananmunankeltuaisia. Kananmunanvalkuaista ei saa syöttää kissalle raakana.

Pakastan ruoan rasioissa sopivina aamupala-annoksina. Yksi tällainen rasiallinen ruokaa riittää hyvin neljälle kissalle aamupalaksi.

Yksi yksinkertainen kissan kotiruoan resepti vaihtelevine aineksineen:

• saksanhirven tai poron käristyslihaa (Varmista, ettet osta puolivalmiita käristyksiä tai suolattua lihaa – osassa käristyslihoja on mukana suolaa, vettä ja lisäaineita. Kissalle vain sataprosenttista lihaa ilman mitään turhaa ylimääräistä.)
• broileria
• (possua, possun sydäntä, kieltä, lammasta, kalkkunaa tai muuta lihaa)
• kananmunankeltuaisia
• Multicat-vitamiinia
• kananmunankuorijauhoa tai fosforitonta luujauhoa (lihassa on fosforia niin paljon, että sitä on turhaa, jopa haitallista lisätä kissan ruokaan), noin 1 tl / 1 kg lihaa
• psylliumkuitua

Keitä pieni määrä saksanhirven tai poron käristyslihaa juuri ja juuri kypsäksi. Anna jäähtyä ja pilko saksilla pienemmäksi, jos haluat. Leikkaa broileri ja mahdollinen muu liha sopivankokoisiksi annospaloiksi ja lisää jäähtyneen saksanhirven tai poron joukkoon. Raakaa lihaa tulee vähintään 3/4 koko lihamäärästä. Sekoita lihojen joukkoon murskattuja Multicat-vitamiinitabletteja, luujauhoa tai kananmunankuorijauhoa ja kaksi kolme raakaa kananmunankeltuaista. Raakaa valkuaista kissalle ei saa syöttää. Kattilalliseen lihaa voit lisätä noin teelusikallisen psylliumkuitua (saa esim. hevostarvikeliikkeistä rehuna, myös apteekista ihmisille tarkoitettua psylliumia – tai nykyisin ihan tavallisesta ruokakaupastakin). Psyllium kannattaa sekoittaa ensin pieneen vesimäärään (noin 1/2 pientä juomalasillista) ja vasta sitten ruoan joukkoon. Psyllium turpoaa paljon, joten nestettä on hyvä olla melkein "vähän liikaa". Pakasta sopivankokoisissa rasioissa. 

Luujauhon voisi myös tarkkaan punnita sen mukaan, mitä lihaa ruokaan tulee. Toisissa lihoissa on enemmän, toisissa vähemmän fosforia (yleensä punaisessa lihassa enemmän kuin vaaleassa). On hyvä muistaa, että Multicat-vitamiinissakin on kalsiumia. Nyrkkisääntö on, että yhtä lihakiloa kohti tulee yksi teelusikallinen kananmunankuorijauhoa tai luujauhoa.

Itse teen näitä ruokia aina urakalla niin, että yhdellä kertaa valmistuu noin kuukauden aamuruoat. Näiden ruokien lisäksi pojat saavat

• katkarapuja (kuorittuja isoja ja joskus erikoisherkkuna kokonaisia katkarapuja, jotka kuorin ennen tarjoamista mutta joissa on myös ravuissa usein olevaa mätiä)
• broilerin koipilihaa
• broilerin kivipiiraa
• broilerin sydäntä
• possun sydäntä
• broilerin siipiä raakana luineen päivineen (vain Sulo syö näitä)
• kalkkunaa
• possua (fileetä, suikaleita, harvoin kassleria)
• lammasta
• hevosta (melko harvoin mutta kuitenkin)
• hirveä (harvinainen herkku)
• kalaa (Kissan tonnikalaa, joskus seitiä, joka kelpaa hiukan huonosti. Ihmiselle tarkoitettua tonnikalaa ei saa antaa, eikä mielellään paljoa rasvaista kalaa.)
• herkkupaloina kuivia broilerinkauloja, broilerinsydämiä tai muita kuivaherkkuja
• öljylisää silloin tällöin kuureina (Viacutan tai kalaöljy)
• itse kasvatettua vehnänorasta.

Herkkupaloja löytyy yllättäen helposti kaupan koiranruokahyllystä! Koiran valmisruoka on yleensä kaikkea muuta kuin terveellistä kissanruokaa, mutta koirille on herkkupaloina myynnissä kuivattuna broileria, ankkaa, tonnikalaa, broilerinsydämiä... Pakkauksesta pitää tietysti tarkistaa, että sisältö on sataprosenttista lihaa. Jostakin ihmeen syystä kissoille tarkoitetuissa herkkupaloissa on mukana lihan lisäksi vaikka minkälaisia aineita aivan turhaan.

Jos kissa nirsoilee...

• Kokeile tarjota kissalle ruokaa oudossa paikassa yllättäen.
• Älä pidä ruokaa tarjolla koko ajan.
• Lisää ruoan päälle herkku, josta kissa pitää. 
• Kokeile lämmittää ruokaa, niin se tuoksuu voimakkaammin.

Tähän loppuun vielä kirjallisuudesta poimittuja faktoja, jotka on hyvä aina muistaa:

• Kissa on lihansyöjä! (Itsestäänselvyys, jota ei kuitenkaan voi liikaa toistaa.)
• Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään.
• Sipuli on kissalle vaarallista.
• Kananmunan keltuainen raakana on kissalle terveellistä kaksi kolme kertaa viikossa annettuna (tai pienempinä määrinä vaikka joka päivä).
• Kananmunan valkuaista ei saa antaa kissalle raakana. Siinä on avidiinia, joka tuhoaa biotiinia eli H-vitamiinia, jonka puute aiheuttaa iho-oireita tai ripulia. Kypsennä kananmunanvalkuainen (tai tee marenkeja).
• Raa'assa kalassa on tiaminaasientsyymiä, joka tuhoaa B1-vitamiinia. Kypsennä kala.
• Lapamadon toukkia voi olla mateessa, hauessa, ahvenessa ja kiiskessä. Kypsennä kala.
• Rasvainen kala tuhoaa E-vitamiinia, ja seurauksena voi olla kivulias keltarasvatauti. Anna kissalle kalaa vain kerran viikossa.
• Lihan kypsentäminen tuhoaa kissalle välttämätöntä tauriinia ja B1-vitamiinia. Tarjoa mahdollisimman suuri osa lihasta raakana tai jos kypsennät lihaa, muista vitamiinilisä. Multicatissa on myös tauriinia.

Lähteet: 

Mirjam Numminen 2007. Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää. Huhmari: Karprint.

Mariitta Hämäläinen & Tetta Kannel 1993. Miun maun mukaan. Ruokakirja kissanystäville. Huhmari: Karprint.
Päivi Ylikorpi 2013. Kissanhoidon käsikirja. Helsinki: Art House. (Erinomainen kirja myös muun tiedon kuin ruokinnan osalta. Kirjan ruokintaosio herättelee ajattelemaan, miksi mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on kissan terveydelle tärkeää – ja miksi kuivaruoka on huonoin mahdollinen vaihtoehto kissan ruoaksi.)

Linkkejä:

Sulon isän blogin kissanruokintasivu. Täältä pääsee linkkien kautta edelleen muihin aihetta käsitteleviin sivuihin, mm. seuraavaan:

Hyvä kissanruokasivu, jossa ajatuksia kissanruokinnasta ja raakaruokaresepti.

Kissan ruokintaa käsittelevä sivu, jossa on tietoa mm. kalsiumin ja fosforin suhteesta. Täälläkin mainitaan, että monet antavat broileria vain kypsennettynä. Itse olen edelleen sitä mieltä, että broilerinkin voi ja sekin olisi parempi antaa raakana. Kuitenkin tärkeintä on, että kissa syö lihaa.

Mirjam Nummisen sivusto, jossa on paljon tutkittua ja kokemukseen perustuvaa tietoa kissanruokinnasta ja kissoista muutenkin. Näillä sivuilla on paljon ja tärkeää asiaa, vaikka teksti onkin jo vuosien takaa. Täällä kehotetaan kypsentämään lampaan, broilerin ja possun liha. Itse olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että kaiken lihan voi kissalle antaa raakana. Olen saanut eläinlääkäriltä suullisesti tiedon, että jokaisen kotimaisen teurastetun sian ruho tarkistetaan trikiinien varalta, ennen kuin liha päätyy ruokakauppaan. Kotimaisessa broilerissa taas ei pitäisi olla salmonellaa – toisaalta pikkulinnuissa on salmonellaa paljonkin, ja kissat ovat kautta aikojen syöneet pikkulintuja. Jos salmonella helposti tarttuisi kissaan ja sairastuttaisi kissan, olisi salmonellakissoja paljon. Kehotukseen kypsentää lampaan liha en ole löytänyt perusteluja.

Fineli.fi on sivu, josta voi tarkistaa useimpien ruoka-aineiden koostumuksen.

Jos englanti sujuu:
Feline Nutrition Education Society -organisaation laaja kissojen raakaruokintaa käsittelevä sivusto, jossa on runsaasti artikkeleita ja paljon tutkittua tietoa mm. ruokavalion muuttamisesta, kuivaruokien haitoista, ruokavalion vaikutuksista terveyteen, ravintoaineista… paljon linkkejä tutkimuksiin. Sivusto on varsinainen kissanruokkijan aarreaitta.

Muuta kissatietoa:

Elina Väyrynen & Jan Nyström 2009. Kissan aktivointi. Helsinki: Art House.

Helena Telkänranta 2002. Matka kissan mieleen. Helsinki: Sanasilta.
Sari Haikka 2010: Kissan uusi kotilääkäri. Helsinki: Gummerus.