Idea verkotetusta terassista tuli kevättalvella, kun aloin miettiä, miten hankalaa on talvella hakea puita sisälle ja estää kissojen karkaaminen, kun on neljä kissaa. Jos on puita syli täynnä, voi olla vaikeaa estää kissoja pääsemästä ovesta ulos samalla, kun tulee itse sisään. Nytpä ei tarvitse! Ei haittaa, vaikka kissa karkaisi terassille. Kissa saa kulkea ovesta ihan vapaasti.
Veikkoa lukuun ottamatta pojat eivät edes pelänneet terassin rakentamisesta kuulunutta möykkää. Luulin, että Toivo olisi pysytellyt melkein piilossa, mutta se katseli uteliaana ikkunasta, kun verkon kehikot rakentuivat ja verkko niitattiin kehyksiin kiinni. Heti kun verkko oli valmis, kissat pääsivät katsomaan. Kivaa! Kaikki terassin nurkat käytiin läpi, ehkä ulospääsyäkin etsiskellen, kun tästä on varsinkin talvisin päässyt pihaan ja lumisille poluille juoksemaan. Hyvin tyytyväisinä pojat kuitenkin jäivät terassille verkon sisäpuolelle katselemaan ulos.
Terassin toiseen päätyyn tuli kaksi hyllyä, joilla kissat voivat istuskella tai makailla ja katsella ulos. Kissa haluaa mahdollisuuden nousta korkealle katselemaan.
Veikkoa aika paljon jännitti aluksi, eikä se ihan heti edes tullut muiden kanssa ulos. Se kulki matalana ja katseli, mutta myöhemmin illalla se jo innostui oravan kyttäämisestä niin, ettei suostunut tulemaan sisälle.
Terassilla on varmasti käynyt joskus joku kissa, joka on jättänyt viestinsä puulaatikkoon. Kaikki kissat ensi töikseen haistelivat tämän saman nurkan.
Toivo riehaantui välillä juoksemaan. Korvat taakse ja menoksi!
Tuolla puussa istuu orava ja miettii, uskaltaako nyt enää ollenkaan tulla pähkinää syömään. Oravan maailma on nyt järkkynyt, mutta sen on villieläimenä sopeuduttava tilanteeseen. Pähkinät on viety vähän kauemmaksi – tähän saakka pähkinäsaavi oli terassilla. Nyt on viisainta ruokkia orava terassin ulkopuolella. Vaikka riistanliha olisi terveellistä ruokaa kissoille, en mielelläni näkisi meidän omia pihaoravia kissan ruokalautasella.
Orava uskalsi laskeutua maahan syömään, ja sitä kissat jaksoivat katsella pitkään. Tuntikaudet pojat olivat ulkona eivätkä suostuneet tulemaan sisälle, kun kutsuin.
Orava tuli myöhemminkin uudelleen syömään, ja silloin Veikkokin sitä tuijotteli pitkään, kuten sanottu. Melkein odotan talvea ja linnunruokinnan alkua, kun pojat pääsevät ulos niitä katsomaan! Helge ja Toivo saavat käpertyä lampaantaljojen sisälle lintuja kyttäilemään. Saa nähdä, suostuuko Veikko olemaan paikallaan peiteltynä. Sulo ei suostu, eivätkä Kalle ja Rasmus koskaan suostuneet.
Tänä aamuna pojat pääsivät heti ensimmäiseksi terassille, jossa ne katselivat oravaa. Vein ne silti tunnin terassiulkoilun jälkeen häkkiin, jossa on enemmän tilaa ja ruohoa mutusteltavaksi. Nyt on kissoilla lisää ulkoilumahdollisuuksia! Neljän kissan lenkittäminen päivittäin on ihan mahdoton tehtävä. Ulkona pitää silti saada käydä, raitista ilmaa haukkaamassa ja kaikenlaisia otuksia katselemassa.
Aamulla kiinnitin huomioni terassilla puulaatikon päällä oleviin hiirenpapanoihin. Vielä tulee se päivä, kun jyrsijä kokee terassilla kohtalonsa. Murheellista, kun hiiri on niin suloinen, mutta kissojen ja oravien ruoan kannalta hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti