Nuuuh

Nuuh… nyt haistellaan. Keräsin vanhoista kuvista lajitelman nenäilykuvia.

Pakkasta ja lunta vieläkin odotellaan… Nyt on jo niin ikävät ilmat, ettei ulos juurikaan edes vinguta. Kaikki pojat käyvät terassilla lintuja ja oravia katselemassa, mutta se tuntuu niille riittävän. Ainoa, joka selvästi kaipaisi jotakin muuta, on Toivo. Tosin Toivonkin pyynnöt lähteä ulos ovat osin pyyntöjä päästä saunaan.

Topi on syksystä saakka päässyt silloin tällöin käymään pihasaunassa, kun sitä lämmitetään. Heti ensimmäisen kerran jälkeen Toivo jäi koukkuun. Saunaa ei yleensä voi viritellä ilman, että Toivo siitä tietää. Kun saunaan viedään puita ja kannetaan vesiä, on ikkunassa hyvin kiinnostunut silmäpari, joka seuraa tarkkaan, mitä tapahtuu, ja siitä alkaa pihinä ja vinkuna. Topi hyppää olkapäälle aina, kun ihminen lähestyy ulko-ovea. Siihen se loikkaa toiveikkana: joko mennään? Niinpä Toivo on otettu mukaan saunaan lähes joka kerta, kun saunaa lämmitetään. Saunassa Toivo makoilee lämpimällä lauteella tai maassa kiukaan edessä, venyttelee, kehrää ja leipoo ilmaa selällään loikoillen. Se nauttii.

Toinen lähes yhtä innokas saunoja on Helge. Usein Helge havahtuu vasta, kun Toivo tulee saunasta sisälle. Silloin on vielä Hegulaisenkin kanssa piipahdettava saunassa, että sekin saa pientä vaihtelua päiviinsä. Joskus veljekset ovat saunassa yhtä aikaa. 

Saunavierailujen lisäksi ei kukaan ole käynyt ulkona terassia lukuun ottamatta nyt pitkään aikaan. Ei edes lyhyelle, rauhalliselle, pienelle nopealle piipahdukselle tee mieli lähteä, kun maa on märkä, musta ja kylmä ja ilma kostea, sumuinen ja kurja. Sisällä on leikitty paljon ja saatu liikkua, mutta yksi tärkeä osa kissanelämää on nyt tauolla: tuoksut.

Kissojen kanssa kulkiessa näkee, miten eri tavalla kissa maailman aistii. Hajuaisti on ahkerassa käytössä, kun käydään lenkillä.

Erilaisten tuoksujen haistelu, viestien lukeminen, ehkä myyrien ja hiirien ja muiden pienten saaliseläinten polkujen löytäminen hajujen perusteella on kissalle aivan yhtä tärkeää ellei tärkeämpää kuin liikkuminen.

Ei haittaa, vaikka lenkkipolku olisi yleensä sama, päinvastoin: tuttu reitti tuntuu turvalliselta. Maailma muuttuu kuitenkin koko ajan, kun aina löytyy uusia tuoksuja haisteltavaksi.

Ihminen voi vain kuvitella, mistä kissan aistimat tuoksut ovat peräisin. Kuka tästä meni?

Supikoira?

Mäyrä?

Peltomyyrä?

Vieras kissa?

Valkohäntäkauris?

Kettu?

Hajuja on maassa ja juuri kissan nenän korkeudella puun oksilla ja kasvillisuudessa.

Lenkkipolun varrella on monta sellaista paikkaa, joita haistellaan yhä uudestaan. Kulkeeko tässä jonkun reviirin raja?

Kissa sopeutuu. Koiranilmalla kissa haluaa ulkoilun sijaan olla sisällä lämpimässä ja kuivassa, makoilla takan päällä ja metsästää vain leluhiiriä ja naruja. Talvi on ehkä kokonaan peruttu, mutta myös lupauksia pakkasista ja lumentulosta on jo kuultu. Jos lupaukset pitävät, meillä alkaa ihan uusi elämä taas. Sitä odotellessa...