Ensimmäisestä muuten kivasta kuvasta tuli tietenkin vähän epätarkka. Olkoon niin, laitetaan kuva silti näkyviin, kun asento on niin kiva. Erityisesti häntä.
Heinien alta kuuluu ääniä. Täällä on varmasti kaikenlaisia rapinaa pitäviä hyönteisiä ja ehkä myyriäkin. Niiden kimppuun loikkaaminen on kissan mielestä kivaa puuhaa. Kissan täytyy päästä metsästelemään, saalistamaan, onhan kissa kissa.
Välillä pitää silti ottaa hyvät spurtit ja kunnon pyrähdykset. Häntä mastona, kuten Topilla melkein aina.
Jihuuuuu!
Silloinkin, kun on malttia kävelyyn, on askel pitkä.
Ja taas mennään!
Läheltä ohi, tassu jäi kuvasta. Haitanneeko tuo.
Nyt on hyvä fiilis, kun virtaa on saatu purettua. Hännän laskeutumiseen menee vielä tovi.
Helge kävi Toivon jälkeen myös pienen lenkin, juoksikin vähäsen, mutta kuvat eivät oikein onnistuneet. Helge juoksee harvoin muuten kuin suoraan kohti ja luokse, ja sitä onkin vaikeinta kuvata. Mikäpä siinä, kissan takia täällä kuitenkin ollaan: tärkeintä ei ole kissan kuvaaminen vaan kissan ilo.
Helge ja Toivo kävivät juoksentelemassa aamupäivällä, kun oli vielä melkein miellyttävän viileää. Niiden jälkeen oli vielä Veikon vuoro. Veikko on viimeksi juossut vapaana pellolla viime kesänä, ja sen kanssa en siksi uskaltanut ottaa kameraa kaulaan keikkumaan. Painava kamera olisi vain hidastanut menoa, jos Veikko olisi lähtenyt ihan väärään suuntaan ja sen perään olisi pitänyt juosta. Mutta lämpö oli Veikolle liikaa. Se nautti lenkistä toisella tapaa, rauhallisesti kävellen. Joitakin perhosia se metsästeli ja muutaman kerran loikki rapinan kimppuun, mutta minkäänlaista säntäilyä ei nähty. Viimeiseksi Sulokin pääsi ulkoilemaan, tällä kertaa ihan vain pihaan valjaissa, mutta Sulo jos kuka osaa sitä arvostaa. Se haisteli nurkat ja kulmat ja mutusteli heinää, lopuksi käveli itse suoraan etuovelle ja ovesta sisään. Niin oli taas kaikilla kissoilla mukava päivä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti