Sulo kävi ihan samassa paikassa, missä Toivo sitä ennen. Sumppi ei kulkenut yhtä kauas kuin Toivo, mutta se kulki koko matkan omin jaloin. Tästä kanervikosta ja varvikosta alkaa polku.
Jos polulla tai sen lähellä on kivi tai kanto, sille Sulo nousee ja siihen hetkeksi pysähtyy.
Mitähän täällä on…
Sulon askel kulki suoraan kantarellien luo. Helgestä ei ollut kantarellikissaksi (tai minusta sitä opettamaan, motivaatio lopahti), mutta tykkäisiköhän Sulo sellaisesta? Tai oikeammin: olisiko minulla viitseliäisyyttä opettaa Sulolle kantarellin etsintää? Virikkeitä meillä on kyllä tarjolla ilmankin. Tämä sienten kutsun kuuleminen taisi kyllä olla ihan vahinko.
Matka jatkuu polkua eteenpäin.
Ja vauhti kiihtyy. Kiva polku, juostaan!
Sulo on taitava kiipeämään puuhun ja myös laskeutumaan sieltä alas. Tässä kuusessa oli tarpeeksi vähän oksia.
Ja taas vauhtiin, jihuu!
Enin energia on nyt purettu vähäksi aikaa, ja Sumppi malttoi taas kävellä.
…kunnes se säntäsi taas juoksuun ja loikki varvikossa niin, ettei kuvaaja ehtinyt tilanteeseen.
Tuolla meitä odottaa kuljetuskoppa, joka tuotiin autolta tähän kallion reunalle. Auto pitää täällä jättää lähelle junarataa, ja turvallisinta on, että Sulo on kuljetuskopassa, jos juna sattuu tulemaan juuri kun ollaan autolla. Valjaissa maassa kävelevä Sulo voisi säikähtää junaa pahemman kerran.
Hienon lenkin päätepiste. Sulo katsahtaa kopan suuntaan ja kävelee suoraan sinne sisälle. Hyvä Sulo! Kivaa oli.
Kuka seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti