Lumipolulla

Lumi on ihan parasta! Kun sitä on nyt jo hangen verran, niin kissojen kanssa voi mennä ulos yhtä aikaa, ja kaikki saavat juosta vapaana lumeen kolatuilla ja lapioiduilla poluilla. Ihan kuin viime talvenakin, olen tehnyt pihaan polkuja. Yksi polku vie kasvihuoneelle, yksi kissojen häkkiin, ja tämän vuoden erikoisuus on junaradanpohjan polulle vievä lapioitu käytävä, joka jatkuu jo melkein polun päähän. Pari päivää ovat pojat juosseet poluilla sinne ja tänne, eikä ole pelkoa karkaamisesta, kun kukaan ei lähde tarpomaan hangessa. Sulo välillä hankeen hypähtää ja metsästelee heinänkorsia, muttei edes se lähde kulkemaan pitkin kinoksia.

Kyllä tuli taas huomattua, kuka on meidän jengin nopein! Sulo on sähäkkä ja nopea kissa ja täynnä nuorta energiaa ja virtaa, ja se loikkisi ulkona enemmän kuin Helge ja Toivo, juoksentelisi ja kiipeilisi puihin. Mutta kun Toivo lähtee Sulon perään kymmenen metrin päästä, niin Toivo saa Sulon kiinni alta aikayksikön, hyppää Sulon yli ja karkaa saavuttamattomiin. Toivoa nopeampaa ei yksinkertaisesti voi olla olemassa! Se on hieno, upea, lihaksikas, luigimaisen hoikka mutta jäntevä, äärimmäisen hieno kissa! Sulon liike suuntautuu ehkä enemmän ylös- kuin eteenpäin, ja se on hurmaava, käänteissään nopea ja kaunis, koko ajan komistuva kissa, niin hieno sekin. :) Näinä päivinä on myös opittu, että Helgen motto on Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Niinhän se on, Helge on porukan fiksuin kissa, jonka mielestä kaikki liika hötkyily on hölmöjen hommaa. Onneksi Hegulainenkin muutaman kerran innostui polulla juoksemaan sekin. Mutta Helgelle suotakoon myös se, että se välillä hyppää olkapäälle ja matkustaa jäniksenä jonkin matkaa, katselee Sulon ja Toivon toilailuja kultatuolistaan.

Helgen ulkonäkö hämää. Kun joitakin kuvia katselee, ei uskoisi, että se on kolmikon älykkö.

Suloa lumi kaikkein vähiten haittaa, vaikka jonkin aikaa lumella kuljettuaan alkaa Sulokin nostella jalkojaan: sillekin voi siis tulla kylmä. Vaikkei se itse sitä myönnä, haluaisi vain leikkiä ja peuhata lumessa ja poluilla, ei tulla sisälle ollenkaan. Mutta tyytyväisenä se aina ulkoilun jälkeen syö hyvää ruokaa ja nauttii takan lämmöstä.

Toivo on kaunis, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa! Koomisissa asennoissakin se on kaunis, niin hieno!

Varispari lensi yli.

Toivonkin mielestä lumessa on jotain kiinnostavaa. Se kaiveli välillä polun vierestä lunta, ehkä se löysi myyrän kulkureitin.

Nyt paleltaa tassuja.

Lisää lunta on kai luvassa. Lumitöitä saa tehdä ihan mielin määrin. Ja niitä tekeekin mielellään, kun syy niiden tekemiseen on paras mahdollinen: kissat pääsevät nauttimaan! Tosin nyt kun on kolme päivää juostu lumipoluilla, alkaa pojissa näkyä väsymisen merkkejä. Ehkä huilataan muutama päivä, ulkoillaan vain häkissä, kyttäillään lintuja ja oravia, istuskellaan lampaantaljojen päällä ja kuunnellaan tikkojen siipien havinaa ja palokärkien kiljuntaa, ehkä saadaan nauttia harmaapäätikankin kauniista ujeltavasta kevään äänestä, joka pari päivää sitten ensimmäisen kerran kuului. Kerätään virtaa ja ladataan akut, juostaan lisää levon jälkeen.