Lumet katolta

Katolla oli yli puoli metriä lunta,
ja lähes kaikki lumi tuli yöllä
ryminällä alas.

Viime yönä herättiin hirvittävään jytinään ja ryskeeseen. Vesisade liu'utti puolimetrisen lumikinoksen katolta alas. Ensimmäinen rytinä ei edes herättänyt Helgeä ja Toivoa kunnolla - Kallesta puhumattakaan, se kun ei kuule mitään -, mutta seuraava olikin jo pienen säikähdyksen paikka. Olin kauhulla odottanut sitä hetkeä, kun katto tyhjentää itsensä lumesta: olin aivan varma, että varsinkin Toivo on peloissaan, kun jytinä alkaa. Yllättävän vähällä selvittiin, vain muutamalla pyrähdyksellä ja säntäyksellä. Loppuyön Toivo nukkui kainalossa peiton alla, Helge pitkään Kallen paikalla tyynyllä käteen nojaten.

Aamulla oli jännittävää kulkea ulkona, kun maassa olikin aika märkää lunta. Pieni lumipallo vieri vielä alas katolta, ja se oli Helgen mielestä aika hurjaa... (Pojat pääsivät tällä kertaa ulos ilman pantoja.)

Helge kuuntelee, kun pieni lumikokkare vierii
alas katolta.

Muutenkin Helge oli aika tarkkana, kuunteli ja haisteli ja kummasteli muuttunutta maisemaa. Katolta tippui myös vesipisaroita melkein Helgen niskaan. Se oli pieni järkytys.

Helge haisteli katolta pudonnutta lunta, kun sen
nenän eteen putosi vesipisaroita. Hui!

Vesisateesta märkä suojalumi on ihan erilainen kävellä kuin kuiva pakkaslumi.

Märällä lumella täytyy ottaa piiiiitkiä askeleita.

Toivoakin vähän jännitti, mutta se on aina oma kaunis itsensä. :)

Jos pian pakastuu, kissojen täytyy opetella luistelemaan.