Puhetta

Kissalle puhutaan paljon, mikä on hyvin tärkeää. Erityisesti Toivo rakastaa sitä, kun sille puhutaan. Kun Toivo makailee takan päällä ja kuljen siitä ohi, pysähdyn juttelemaan sille. Toivo katselee ja kuuntelee, ja koska se tietää, että juuri sille puhutaan, se keikistelee ja kellii ja kehrää. Sulkee ja availee silmiään. Se saa pyytämättä huomiota, ja se tietää, miten tärkeä se on. Toivo viihtyy harvoin sylissä, mutta se nauttii siitä kun saa olla lähellä ja rakastaa kaikkea huomiota ja puhetta. Sen kanssa jutellaan, vaikkei se itse ole kovin puhelias. Aina sille vastataan, kun se jotakin sanoo.

Kallellekin vielä vähän jutellaan, vaikka se on umpikuuro: ei kuurous ole mikään syy olla puhumatta kissalle. Paljon sanoja olen kuitenkin jättänut Kallelle sanomatta, kun tiedän, ettei se enää kuule. Kun Kalle oli nuorempi, juttelin ja höpöttelin sille kaikenlaista. Paljon toistelin samoja sanoja, joita Kalle kuunteli mielellään: Kalle on maailman kaunein kissa. Kaikista kauniista kissoista Kalle on kaikkein kaunein. Komeista komein, hienoista hienoin, upeista upein. Kolleista kollein, kissoista kissoin. Kalle kuunteli, makasi rinnan päällä, tunsi, että sitä rakastetaan, ja se nautti, kehräsi, kelli, nautti ja nukahti. Kun Kallen kuulo alkoi olla jo hyvin huono, se kuuli vielä tavallisen höpinän seasta sihiseviä s-äänteitä. Huomasin Kallelle jutellessa, että kissoista kissoin -sanojen aikana pupillit laajenivat ja Kalle kuunteli ihmeissään ja innoissaan. Niinpä aloin jutella sille ässäsanoja: Kissan viikset on siiselin kisselissä, tai Kissa kävi kuussa puolikkaassa hiiripaistia hakemassa. Siiselin näki kiisseliä hämmentämässä, kiisselissä hiiren hännänpää. Kissa nälkäiseksi jää. Maattiin lukunurkan sohvalla, Kalle rinnan päällä, ja siinä höpöttelin Kallelle, ässiä sihistellen. Kalle kuunteli ja nautti, puski ja kehräsi. Kallen ässäjuttuja on myös pieni hiiripeijaisruno:

Hiiripeijaiset

Kännissä baarissa kissa,

viikset rommimukissa.

"Hiiren söin!" peto elämöi.

Kallelle puhuttu höpinäpuhe on vähentynyt, kun ei Kalle siihen enää reagoi. Ennen puhe oli tärkeä osa yhteydenpitoa ja hellimistä: se oli ihan yhtä tärkeää kuin rapsuttelu, hieronta ja silittely. Siksi on surullista, että puhe on jäänyt pois.

Rasmuksellekin juteltiin jatkuvasti, ja sille myös laulettiin. Joitakin Rasmuksen höpinöitä ja laulut olen kirjoittanut Rasmuksella on kivi -kirjoitukseen. Ranen kanssa käveltiin polulla, joka kulkee pitkin vanhaa junaradanpohjaa. Yhdessä kohtaa polun vieressä on kuoppa, jonne yritin usein juosta muka Rasmuksen huomaamatta edeltä, mutta harvoin onnistuin pääsemään Ranelta karkuun. Menin kuopan pohjalle selälleni makaamaan, ja jos olin onnistunut "eksyttämään" Rasmuksen, se juoksi polkua pitkin ja teki suuren loikan suoraan rinnan päälle. Jos tultiin kuoppaan yhtä aikaa, Rane odotti kärsimättömänä, että laskeudun maahan ja se pääsee hyppäämään rinnan päälle. Ne hetket olivat Rasmukselle hyvin tärkeitä. Maattiin kuopassa ja juttelin Rasmukselle kaikki höpinät moneen kertaan, lauloin laulut ja höpöttelin taas. Rasmus kehräsi muutenkin herkästi, pelkkä katsekin saattoi saada sen kehräämään, mutta junaradanpohjan kuopassa Rasmus kehräsi ja kehräsi ja nautti niin, että sen suusta valui kuolaa. Missään muualla se ei kuolannut samalla lailla.

Jutteluun Helgen ja Toivon kanssa ei ole vielä syntynyt samanlaisia vakiohöpinöitä, runoja tai lauluja, mutta eipä meillä ole ollut vielä paljon yhteistä aikaakaan. Omat höpinät syntyvät aikanaan pakottamatta ihan itsestään. Helgen ja Toivon kanssa jutellaan joka päivä ja niille puhutaan omalla äänensävyllä. Varsinkin Toivo nauttii puheen kuuntelusta, ja Helgelle jutellaan erityisesti silloin, kun se on heittäytynyt selälleen huomiota kaipaamaan. Helgellä on ihastuttava (Rasmuksen) tapa heittäytyä selälleen odottamaan, että se huomataan. Se saattaa juosta jostakin kauempaakin, pysähtyä ihmisen jalkojen eteen ja heittäytyä selälleen. Siihen se jää ihan paikalleen ja vain odottaa, että saa sen huomion, jota se tuli hakemaan. Silloin sille jutellaan, sitä puhallellaan ja pussaillaan. Joskus se nostetaan syliin, johon se välillä jää ja välillä ei.