Ruokaa!

Olen tehnyt kissoille ruokaa vuosikaudet saman kaavan mukaan, ainekset vain vaihtelevat. Omatekemää ruokaa kissat saavat aina aamuisin. Kaava on Kallen ja Rasmuksen mukaan muokkautunut sellaiseksi kuin se nykyään on. Kallen takia ruoassa ei ole koskaan naudanlihaa, koska Kalle oksentaa naudanlihan heti. Alun perin Rasmuksen takia liha leikattiin pieniksi paloiksi, noin herneen kokoisiksi, koska Rane ei ilmeisesti purentavikansa takia halunnut tai pystynyt syömään isoja lihanpaloja. Nykyään liha leikataan pieneksi Kallen takia, siltä kun on poistettu kolme hammasta, ja sen on vaikea syödä liha isoina paloina. Aamuisin kissoille tarjottava ruoka on siis naudatonta ja liha siinä pieninä palasina.

Näin tehdään aamuruoat: Kattilassa keitetään saksanhirven- tai poronkäristystä, mukaan vettä melko reilusti. Kun liha on juuri ja juuri kypsää, se leikataan saksilla suupaloiksi, sellaisiksi, joita on helppo myös kissavanhuksen syödä, vaikka hampaita on poistettu. Sillä aikaa kun saksanhirvi tai poro jäähtyy, leikataan ruokaan tuleva raaka liha myös pieniksi paloiksi. Raakaa lihaa on enemmän kuin kypsää: vähintään kaksi kolmasosaa ruoasta on raakaa lihaa, joka yleensä on joko broileria, possua, possun sydäntä tai kalkkunaa. Possun tai lampaan kieltäkin on välillä ollut ja myös muuta lampaanlihaa. Yleisimmin liha on broilerin rintafileetä tai possun ulkofileetä - Kalle ja Rasmus ovat aina huonosti syöneet rasvaista lihaa, ja Rasmus oli viimeiset pari vuottaan mahdollisimman rasvattomalla dieetillä sappitulehduksen uusimisriskin takia. Raa'an lihan lisäämisen jälkeen ruokaan tulee vielä kananmunankeltuaisia, veteen sekoitettua psylliumkuitua ja Multicat-vitamiinia.

Lopputuloksena on ruoka, jossa on enimmäkseen raakaa ja vähän kypsää lihaa. Kypsä liha oli alun perin Ranen takia, Rane kun ei suostunut syömään ihan pelkkää raakaa lihaa, joten sen kanssa piti kikkailla sekoittamalla raaka liha kypsän joukkoon. Lihan kypsentämisessä vedessä keittämällä on se hyvä puoli, että keitinliemeen irtoaa makua, ja ruoasta tulee hyvin kosteaa. Kananmunankeltuainen menee ruoan mukana ihan vaivihkaa: Kallelle se ei kelpaa sellaisenaan. Psylliumkuitu on Kallelle nykyään ihan välttämätön, Kallella kun on monta ummetuksen aiheuttajaa: korkea ikä, ylipaino ja munuaisten vajaatoiminta. Uskon, että paljolti ruokaan lisättävän psylliumkuidun ansiosta Kallen ummetus pysyy aisoissa, ja Levolaciin turvaudutaan äärimmäisen harvoin. Hyvä niin, Kalle inhoaa ällöä Levolacia! Suuri vesimäärä ruoassa auttaa ummetukseen myös, mutta kaikkein paras ja tärkein ummetuksen loitolla pitäjä on - tai välillä olisi - kuitenkin liikunta. Kallen maha toimii aina paremmin kesällä, kun se ulkoilee säännöllisesti, siis liikkuu.

Kissat saavat siis oman vanhan tottumukseni mukaan joka aamu omatekemää liharuokaa, jossa on myös kuitua mukana. En usko, että kuidusta on pennuillekaan haittaa. Itse tehdyt aamuruoat kelpaavat oikein hyvin myös Helgelle ja Toivolle, jotka suureksi ilokseni syövät aika monipuolisesti vähän kaikkea. Helgelle ja Toivolle murskaan lautaselle vielä ylimääräiset Multicat-vitamiinit ja lisään vielä (synteettistä) luujauhoa, jota muuten on hyvin vaikeaa löytää mistään! Kallen ruokaan sekoitetaan Ipakitine-jauhetta munuaisten takia. Ipakitinessä on paljon kalsiumia, ja siksi koko ruokaan ei valmistusvaiheessa lisätä luujauhoa, ettei Kalle saa liikaa kalkkia. Kallen lautaselle tulee lisäksi virtsateitä suojaavaa Cosequinia, joka on hyväksi havaittu ja toimii.

Kalle syö yleensä aamun liha-annoksen lisäksi lähes pelkästään munuaiskissan nappuloita. Enää harvat munuaissairaan kissan märkäruoat kelpaavat Kallelle, vaikka niitä olisi myynnissä vaikka kuinka paljon erilaisia. - Ja ne harvatkin kelpaavat vain harvoin, eivät joka kerta, kun niitä tarjotaan. Mutta Helge ja Toivo syövät aamuruoan lisäksi myös ihan pelkkää raakaa lihaa, joka niille onneksi kelpaa: broilerinkoipea, sikanautajauhelihaa (siihen ei Kalle saa edes koskea), possun suikaleita, broileri-seitimureketta, broilerin kivipiiraa, lammas-kalkkunajauhelihaa, kananmunankeltuaisia ihan sellaisenaan... joskus nokareen voita tai lorauksen kermaa. Kallelle ja Rasmukselle on broilerista kelvannut vain filee, ja jauhelihaan eivät Kake ja Rane ole suostuneet koskaan koskemaan. Kissanruokkijaa helpottaa suuresti, että pennut syövät myös jauhelihaa! Ja broilerin koipi nahkoineen päivineen on parempi kuin pelkkä rasvaton filee.

Pikkukissoja on ilo ruokkia, ne kun ovat niin hyviä syömään. Aamuruoan ja lihojen lisäksi pojat saavat hyvää purkkiruokaa ja harvoin nappuloita, jotka ovat lähinnä erikoisherkku - ja herkku varsinkin Helgelle, joka söisi itsensä turvoksiin, jos saisi vapaasti nappulaa.

Valmistan yhtä lajia kissanruokaa aina kattilallisen kerrallaan ja pakastan sitä pieninä annoksina. Joskus urakoin ja teen kolme eri ruokalajia samana päivänä: saksanhirvi+broileri, saksanhirvi+possu ja saksanhirvi+possunsydän. Siinä on iso urakka! Muita lihoja pakastan joko pieniin rasioihin tai jääpalarasiaan, josta on helppo ottaa pieni määrä ruokaa kerrallaan sulamaan. Niin ruoka pysyy myös vaihtelevana, kun koskaan ei tarvitse tarjota samaa ruokaa kahta kertaa peräkkäin.

Liharuoan aineksia: saksanhirvikäristystä, broileria, kananmunia (joista
käytetään keltuaiset), psylliumkuitua ja Multicat-vitamiinia.
Kuvasta puuttuu vesi. Huomaa myös erinomainen veitsi, joka on välttämätön,
jos leikkaa lihaa niin paljon kuin minä. Huonon veitsen kanssa menee
hermo alta aikayksikön, kun leikattavaa on paljon. Hyvä veitsenteroitin
on myös aivan ehdoton kissanruokakokin työkalu (sekin jäi kuvasta pois).

Ruoka lähes valmiina: melkein pelkkää raakaa lihaa (tässä broilerinfileetä),
kuitu- ja vitamiinilisä ja vettä. Kananmunankeltuaiset sekoittamista vaille.
Ainakin kananmunat aina ehdottomasti luomua!

Valmis ruoka pienissä rasioissa matkalla
pakastettavaksi.

Kisujen ruokia
Kaikille:

• saksanhirvi-broileriruoka (saksanhirvi, broilerinfilee, kananmunankeltuainen, kuitu, Multicat, vesi)
• saksanhirvi-possunfileeruoka
• saksanhirvi-possunsydänruoka
• saksanhirvi-kalkkunaruoka
• katkarapu (ei kelpaa Helgelle, mikä osoittaa, että Helge ei ole Rasmuksen reinkarnaatio. :D)
• keitetty seiti (ei kelpaa Toivolle)
• kissantonnikala.

Enimmäkseen Helgelle ja Toivolle lisäksi näitä (Kallellekin välillä pieniä määriä sen mukaan, mikä Kallelle kelpaa, paitsi naudanlihaa ei yhtään):

• erilaiset raa'at lihat: possu, broilerinkoipi, broilerin kivipiira, kalkkuna, sikanautajauheliha, nauta, lammas, saksanhirvi ja poro
• broileri-seitimureke (broilerinjauhelihaa, seitiä, kermaviiliä, kananmunaa, kuitua)
• lammas-broileriruoka (lampaan jauhelihaa, broileria joko jauhettuna tai paloina, kananmunankeltuaista, kuitua, Multicat-vitamiinia, vettä)
• lammas-kalkkunaruoka valmistettuna samaan tapaan kuin lammas-broileriruoka
• kerma, voi, juusto, leikkele, raejuusto... näitä silloin tällöin yksinään tai muuhun ruokaan sekoitettuna
• hyvät purkkiruoat, esim. Animonda.

Hevosenlihaa en ole vielä tullut tarjonneeksi, sitä kun ei lähikaupasta saa. Hevosenomistajana toivoisin, että hevosenlihan arvostus kasvaisi ja hevosta saisi kaupoista ihan kuin muitakin lihoja! Hirveä, peuraa tai muuta riistaa kissat saavat satunnaisesti. Pakastettuja hiiriä tarjosin Helgelle ja Toivolle ensimmäisen kerran jouluna, mutta silloin ei kelvannut. Hiiret olivat tosin pieniä vaaleanpunaisia poikasia, "pinkkejä", eivätkä pojat tajunneet niitä ruoaksi ollenkaan. Kalle söi ne kaikki. Ensi kerralla ostan täysikasvuisia, valkoisia, kauniita hiirulaisia. Ehkä pienet vielä ymmärtävät, mikä on kunnon kissanruokaa!

Kissojen ruokinnassa tärkeimpänä pidän sitä, että ruoka on monipuolista, vaihtelevaa ja suurelta osin raakaa, tuoretta, kotimaista lihaa. Sisäelimiä alan tarjota Helgelle ja Toivolle vähitellen, kun eivät enää ole ihan pikkupentuja. Pojat ovat saaneet maistaa maksaa, ja se tuntuu kyllä kelpaavan. Maksa on meillä melkein aina broileria, ja sitä saa tuoreena Hakaniemen hallista: voin pakastaa maksan raakana jääpalarasiassa, eikä sitä tarvitse sulattaa kerralla enempää kuin yhden annoksen verran. Joskus saatavana on myös lampaan maksaa, kieltä ja munuaisia, ja niitä ostan pakastimeen aina kun mahdollista. Kieltä eivät pojat ole vielä saaneet maistaa. Toivottavasti se kelpaa, se kun on sitkeää lihaa, jonka pureskelu tekisi hampaille hyvää.