Elävien elämää

Meillä on kolme hienoa kissaa. Niiden kanssa on tehty kaikenlaista suuren menetyksen jälkeen. Olen aika yllättynyt siitä, miten hyvin Toivo on toipunut Kallen kuolemasta, Toivo kun oli Kallen kylkiäinen, aina tilaisuuden tullen turvasedän vieressä kyhjäämässä. Toivo oli ottanut Kalleen etäisyyttä jo viikon pari ennen kuin hyvästeltiin Kalle. Toivo tiesi.

Musertavasta surusta huolimatta on elettävä elävien kanssa.

On vaahteranlehtien ja tammenterhojen aika. Haravoin pienen kasan vaahteranlehtiä ja vein ne häkkiin. Keräsin taskut täyteen tammenterhoja. Vanha, melkein unohtunut leikki sai alkaa. Heittelin rapisevaan lehtikasaan tammenterhoja, ja niitä oli sitten kiva metsästää. Toivo, Helge ja Sulo hyökkäilivät kasaan, josta kuului rasahdus aina, kun sinne lensi tammenterho.

Syksy on kauniin valon aikaa. Kaunis kissa on tosin kaunis valossa kuin valossa.

Joillakuilla on hassuja ilmeitä.

Toivon kanssa on käyty sänkipellolla juoksemassa. On tilaa ottaa kunnon spurtteja, purkaa räjähtävä energia. Pelto on tosin aika märkä, ja paikoin viljantyngät ikävän pitkiä. Jännää on kuitenkin ollut.

Valjasteluakin on Toivolaisen kanssa harjoiteltu.

 

Helge on valjastelussa kuin vanha konkari. Se on päässyt lenkille useammin kuin muut: se tuntuu eniten kaipaavan kunnon valjaslenkkiä, ja sen kanssa on kaikkein kivoin olla lenkillä. Helge on käynyt metsässä monta kertaa reilun viikon aikana. Käytiin yhtenä päivänä lenkki niin, että kuljettiin aika lähellä junarataa. Helge kulki eteenpäin marssien häntä pystyssä, ja kuulin junan äänen. Pysäytin Helgen ja kyykistyin sen viereen siltä varalta, että se säikähtäisi pusikon takaa tulevaa junaa. Ja pyh! Hegulainen se ei pelkää mitään! Inter-City Turkuun matkasi vauhdilla ohi, eikä Helge säpsähtänytkään! Jatkettiin matkaa metsäpolulle, polkua pitkin kotia kohti.

Seuraavana päivänä käytiin samalla polulla uudestaan, koska eilen jouduin jättämään polun varteen kaikki kantarellit, jotka satuin näkemään, kun ei ollut pussia, jossa olisin ne vienyt mukanani. Nyt lähdettiin Helgen ja repun kanssa matkaan, reppuun pussi kantarelleille ja sieniveitsi. Keräsin kantarellit. Helge matkusti osan aikaa olkapäällä, ja kun näytin sille sienet, se haisteli niitä ja kehräsi hurjasti. Kehuin Helgeläistä ja jatkoin matkaa. Kun laskin Helgen takaisin maahan, se lähti polulta syrjään ja marssi suoraan seuraavien kantarellien luo! 

Meillä on kantarellikissa! Hyvä Helge!